En edes muistanut miltä tuntuu kun töihin on kiva mennä. Mieli on kevyempi. Toki työ on yksitoikkoisempaa, mutta yllän suoritukseen joka on perfektionistiselle päälleni riittävän hyvä. En koe enää mielistelypaineita kuten nuorena. Ystävällisyys ja hyvä mieli tulevat luonnostaan ja se on aitoa. Toki aina ei jaksa, mutta silloinkin voi olla ystävällinen. Musta tuntuu että nuorena olin niin hapan ja niin teennäinen, joka asia oli evvk.
Vaikka olen huono lukemaan ihmisiä, niin joistain ihmisistä lähtee huonot vibat heti. Teennäinen ja sellainen vilpittömyys puuttuu. Sitä on vaikea selittää. Tällä hetkellä töissä kenestäkään ei lähde sellaista. Yllätyin siitä että moni nuorempi työkaveri kuvittelee ikäni alkavan kakkosella. Voin kaivaa halukkaille kuvan itsestäni Cittarin arkistoista, jossa ikäni alkaa kakkosella oikeasti.
Tarina menee kutakuinkin niin, että kerron olleeni poissa kymmenen vuotta Citymarketista ja että jäin perhevapaille, opiskelin ammatin ja olin muualla töissä useamman vuoden. Ensimmäinen kysymys on että miten vanha sä oikein oot? :D
Olen huomannut että sukupolviero alkaa olla liian iso kun kymmenen vuoden ikäero ylittyy. En käsitä mistä kaksikymppiset puhuvat, eivätkä he tiedä mistä minä puhun. Alkaa ikäluokka joka ei tiedä manuaalisesta ajasta mitään. Olen väliinputoajasukupolvea joka on nähnyt molempia aikoja. Kun olin pieni meillähän ei ollut edes telkkaria tai lankapuhelinta.
Kaikenkaikkiaan mulla on olo, että palasin kotiin <3 Harmi että mä en voinut ottaa työkavereita Tokmannilta mukaan.
Tässä on ollut aika hektistä muutoin. Oli eräs asuntopalo jonka jälkiä siivoilimme lähes 1,5kk. Remppaamista, putsaamista, raivaamista kahden perheen voimin. Oli hyvin erilainen kesä.
Concerta on pitänyt mielen tasaisena, ei innostuspuuskia, ei ostelua tylsyyteen. Motivaatio on tasaisempaa, vaikka väsyttää aina vaan lääkityksenkin läpi. Riippuu kyllä paljon päivästä. Outoa kun päässä on vain muutama ajatus sen sekamelskan sijasta.
