Hyvästi muru

Lissu, Lisbert...rakkaalla lemmikillä on monta nimeä. Ikuinen kissamme oli 17-vuotias, ajattelin aina että se porskuttaa 20-vuotiaaksi. Eläinlääkärin senioritarkastuksessa kävi ilmi että munuaisarvot olivat kohonneet ja punasoluarvo lähes nollassa. Vointi oli selkeästi mennyt poikkeavasti huonompaan viime heinäkuun jälkeen (yöllinen levottomuus, veden juonti järjettömiä määriä). Silti se oli oma itsensä, lokakuun aikana alkoi vetäytyminen johon kiinnitin huomiota. Mitään ei olisi ollut tehtävissä. Munuaissairaudelle kyllä, pahalle anemialle ei. Anemian syyksi epäiltiin suolistokasvainta, mutta epäilen sen johtuneen myös munuaisviasta.Vaihtoehtoja ei annettu. Ei ollut takeita paranemisesta. Enkä paljoa pidempää elämää Lissulle olisikaan voinut toivoa. Tuli vain vähän äkkiä, kun en arvannut että on niin kipeä. Ei tarvitse onneksi enää kärsiä. Hautasimme Lissun äitini pihamaalle Vierumäkeen, äidin huskyn, Turon viereen. Tulivat meille samana vuonna, kesällä 2002. Turo lopetettiin viime syksynä jos en väärin muista, tai viime keväänä.