Jei

Raskaus on ihan selkeästi rangaistus pahoista teoista, ainakin mun kohdalla. Laatta lentää eikä mikään mene kurkusta alas. Nimim. herkku kauppareissu oksupussin kanssa (ei tyhjän). En edes muistanut että väsymys on tätä luokkaa. Loppuisi vaan tää oksetus, koska en aio paastota syksyyn asti. Etsiskelin erästä puhelinta jota en muista kuin yhdellä ihmisellä, minullakin oli sellainen lainassa kun omani katosi. Värikkäät valikot, värikkäät näppäimet ja mielettömät soittoäänet. Ostaminen on ollut kiven alla koska mistään ei ole löytynyt ainakaan ehjässä kuosissa olevaa tai kohtuuhintaista. Onneksi huutonet pelasti. Sony Ericsson Z200.

Muistaakseni tossa oli yksi soittoääni joka sai mut aikoinaan repeilemään aika huolella :D Sit varmaan Nokia 3510 olis kans hyvä olla varalla, se ainakin kesti ja akkujakin varmaan saa.

Kuvasaastetta

Kuvasaalista kerrankin kun kamerassa on akkua. Iltapalaa jota en voinut vastustaa. Tein uuden satsin sushia, mutta jätin merilevät pois. Aamulla oli sen verran rankka kokemus avata jääkaapin ovi saatikka haistaa aamukahvi, puhumattakaan jääkaapista leijuvasta merilevän hajusta. Tällä raskauskerralla nenäni on virittynyt ihan äärimmäisen herkäksi ja kaikki hajut ja ajatukset ruuasta kuvottavat. Ainoa mitä voin hyvillä mielin lipitellä on sitruunamehu. Hyvästi hampaat. Sitruunamehu vie pahoinvointia sen verran pois että kykenen syömään jotain. Ihan überkaunis esillepano ja silleen.. Mutta kelpaa mulle kun ei tarvitse olla oppikirjan mukaan.

Löydöt Retrosiskolta. Ihana omenapussilakana jonka äiti bongasi heti ovesta sisään päästyämme. Muistan tämän lapsuudesta mutta sitä en muista että missä yhteydessä. Kiteen mökillä vaiko mummolassa. Jotenkin on vahvempi muistikuva Kiteen mökin laatikkosängystä ja peitosta tai sitten muistikuva johtuu ruskeista seinistä. Aika hyvin sopii löytämäni omenapöytäliinan kanssa :)

Ja jonkinsortin verho, näitä ei tosin ollut kuin yksi niin saatan pitää pöytäliinana tai päiväpeittona tulevaisuudessa.

Enkeksiotsikkoa

Elämä tuntuu ihan toiselta kun ei syö enää mielialalääkkeitä. En osaa sanoa onko se hyvä vai huono asia. Paskat asiat tuntuu tosi paskoilta ja ahdistavilta, ikävä tuntuu puristavalta ja alkaa helpommin itkettää. Hyvät asiat tuntuu edelleen aika laimeilta. Lääkityksen aikana ei ahdistanut mikään ja lähes kaikki tuntui helpolta, ei tuntunut suru eikä ahdistus mutta kiukutteluun ne eivät vaikuttaneet :D Positiiviset asiat tuntuivat silloinkin laimeilta. Toisaalta kaipaan sitä tasapaksuutta kun pää tuntuu pehmeältä eikä vituta. Uneliaisuutta en kaipaa. Kunhan saan kameran akun ladattua niin saatan saada kuvia kun kävin äidin kanssa Retrosiskon putiikissa. Tein eilen sushia ja olisin ottanut kuvia muoto(puoli)valioista, kun ensikertalaiseksi lopputulos oli mun mielestä onnistunut. Kamerasta oli akku loppu, yllätys..Mut jos tänään kun kikkareita on vielä jäljellä. Olin yllättynyt nori-levän mausta ja hajusta. Sushien ainoa miinus koska aiempi kokemus susheista oli aika mauton, ainakaan levä ei maistunut eikä haissut. Tein nigiri ja maki sushia. Nigireistä tuli aika isoja, vaikka reilu peukalon kokoinen kuulemma riittää. Jos jaksan puputtaa toisenkin päivän sushia ja keittää riisit (joka on muuten vaikein osa) niin teen enemmän nigirejä.