30.8.2022

Kun ei taaskaan kuulu mihinkään

Se on jännä tunne, kun tuntuu ettei kuulu mihinkään. Sellainen pettymys tai jotain, kun huomaa  että ihmiset ympärillä eivät syty samalla tavoin, kuin itse syttyy asioista. Innostus kuitataan vaivaantuneella katseella ja jatketaan omia toimia. Tai hapahkolla kommentilla.

Sen huomaa, kun puhuu jollekin joka on mukana heti täysillä siinä jutussa jota kerron. Ja ymmärtää mistä mä puhun ja sen intensiteetin. Käden liikkeet tulee molemmille ja ilmeet mukana. Se on parasta.

Niissä ihmisissä on ystäväpotentiaalia. Kun kemiat kohtaa, mut niin käy harvoin.

Niiden ihmisten seurassa tuntuu siltä, että joku muukin katsoo tätä maailmaa samanlaisten lasien läpi.

21.8.2022

Aromit taas kohdillaan

Luulen että hajuaistini koronan sairastamisen jälkeen on palannut täyteen teräänsä. Viimeisen puolitoista viikkoa on haissut niin omituiselle. Sairastin koronan muistaakseni helmikuussa  2022, jonka seurauksena menetin hajuaistini. Kyllä se palautui  alle kuukaudessa, mutta ei näköjään kokonaan.

Pikkuhousunsuojahyllyn lähellä nenä huutaa hoosiannaa ja tulee päänsärky.  Ihmisistä lähtee krapulan, lian ja hien haju (ei kaikista tietenkään),  sekä hiustuotteiden ja hajuvesien coktail. Kaupungissa leijuu tehtaan haju koko ajan. Jostain tulee oksennuksen haju.

Kotona avataan juustonaksu ja sipsipussi, tuoksu leijuu nenään ja hyvä ettei tule oksennus. Silti käsi menee pussiin :D

Tavallaan tämä on aika hauskaa, tavallaa hirveää.

Olihan mulla jotain mielessä

Normaali ajatusvirta. Aamukahvin aikana kirjasin ylös asioita jotka kävivät mielessä tälle päivälle. Ideat ponnahtelevat .Tässähän ei ole edes kaikki vaan satunnaisia poimintoja,  lisää tulee koko ajan.

Saunan pesu

Auton imurointi

Käyminen Puutarha Toivossa

Käyminen Hietalan Tilalla

Hiusten kihartaminen ja kihartimen lainaaminen

Soittaminen/viestin laittaminen vanhoille työkavereille

Kaverilla kyläily

Verhojen lyhentäminen

Pyykin pesu

Äidillä kyläily

Kirppiksellä käyminen

Mehun tekeminen

Avainten teettäminen ja avainten nimilappujen ostaminen

Nokkosten keruureissu

Ajelureissu Kouvolaan Maijulle

Cittarissa käyminen

Tokmannilla käyminen

Tarvikekeskuksessa käyminen

Pakastimen sulattaminen

Hiusvärien toimittaminen Stellalle

Näiden ponnahtelujen lisäksi on ajatuksia ystävyyssuhteista ja ajatuksia elämästä,  päässä soi joku biisikin samalla. Päivän päätteeksi olen luultavasti saanut koneellisen pyykkiä pestyä vaikka aikomus oli kyllä muutakin tehdä. Mutta harhautuminen muihin juttuihin syö aikaa ihan liikaa.

On vaikeaa olla harhautumatta tekemään muuta, jotain sellaista jonka voisi tehdä heti. Ajatusvirta  aiheuttaa harhailevaa tekemistä ja kaikki  jää kesken kun uusi asia tulee mieleen.  Vaihtoehtoisesti istun jossain syöden kynsiä ja annan ajatusvirran kuljettaa. Mut aina on niin vaikea olla läsnä kun pää on täynnä ajatuksia.

Stimulanttilääkitys vaimentaa ajatukset. Niitä tulee päähän johdonmukaisesti eikä tekeminen ole säntäilyä, saan  poimittua virrasta olennaisia ja tärkeitä hoidettavia asioita ennenkuin ne hukkuvat seuraavan ajatuksen alle.


19.8.2022

Syyskuulumisia

En edes muistanut miltä tuntuu kun töihin on kiva mennä. Mieli on kevyempi. Toki työ on yksitoikkoisempaa, mutta yllän suoritukseen joka on perfektionistiselle päälleni riittävän hyvä. En koe enää mielistelypaineita kuten nuorena. Ystävällisyys ja hyvä mieli tulevat luonnostaan ja se on aitoa. Toki aina ei jaksa, mutta silloinkin voi olla ystävällinen. Musta tuntuu että nuorena olin niin hapan ja niin teennäinen, joka asia oli evvk.

Vaikka olen huono lukemaan ihmisiä, niin joistain ihmisistä  lähtee huonot vibat heti. Teennäinen ja sellainen vilpittömyys puuttuu. Sitä on vaikea selittää. Tällä hetkellä töissä kenestäkään ei lähde sellaista. Yllätyin siitä että moni nuorempi työkaveri kuvittelee ikäni alkavan kakkosella. Voin kaivaa halukkaille kuvan itsestäni Cittarin arkistoista, jossa ikäni alkaa kakkosella oikeasti.

Tarina menee kutakuinkin niin, että kerron olleeni  poissa kymmenen vuotta Citymarketista ja että jäin  perhevapaille, opiskelin ammatin ja olin muualla töissä useamman vuoden. Ensimmäinen kysymys on että miten vanha sä oikein oot? :D

Olen huomannut että sukupolviero alkaa olla liian iso kun kymmenen vuoden ikäero ylittyy. En  käsitä mistä kaksikymppiset puhuvat, eivätkä he tiedä mistä minä puhun. Alkaa ikäluokka joka ei tiedä manuaalisesta ajasta mitään. Olen väliinputoajasukupolvea joka on nähnyt molempia aikoja. Kun olin pieni meillähän ei ollut edes telkkaria tai lankapuhelinta.

Kaikenkaikkiaan mulla on olo, että palasin kotiin <3 Harmi että mä en voinut ottaa työkavereita Tokmannilta mukaan.

Tässä on ollut aika hektistä muutoin. Oli eräs asuntopalo jonka jälkiä siivoilimme lähes 1,5kk. Remppaamista, putsaamista, raivaamista kahden perheen voimin. Oli  hyvin erilainen kesä.

Concerta on pitänyt mielen tasaisena, ei innostuspuuskia, ei ostelua tylsyyteen. Motivaatio on  tasaisempaa, vaikka väsyttää aina vaan lääkityksenkin läpi. Riippuu kyllä paljon päivästä. Outoa kun päässä on vain muutama ajatus sen sekamelskan sijasta.

22.7.2022

Hyvää kannattaa odottaa

Osa ystävistä jää pysyvästi, kun kipinä ei kanna enää molemminpuolin eikä ole enää mitään annettavaa. Sitten on niitä  joille olisi vielä paljonkin annettavaa ja haluaisi vaalia sitä ystävyyttä. Mutta vastakaikua ei tule, eikä  selityksiä. Ystävyys hiipuu vaikka toivoisi että se palaa. Jää muistot, ja ikävä. Ja epätietoisuus,  kun ei tiedä mitä tapahtui.Teinkö jotain väärin ja mikä meni pieleen?

Mä sain jotain kauan sitten kadonnutta takaisin. Sellaisena kuin se joskus oli, ei tietenkään ihan samanlaisena. Ja vastauksia sain,  joita koitin väkisin saada, mutta aika oli aivan väärä. Haistoin että jotain oli pielessä, mutta se oli tunne, ei varma tieto. Tästä on hyvä jatkaa. Tervetuloa takaisin, ystäväni. <3

29.6.2022

-

Harvoin motivoidun yhtään mistään. Joka päivän läpi kahlaaminen tuntuu 90% pakkopullalta. Ihan älytöntä. Haluaisin että olisi toisin, mutta se asia kun ei ole tahdonvoimasta kiinni. Käsitän kyllä että  elämään ja arkeen kuuluu niitä epämukaviakin asioita jotka vain tarvitsee suorittaa.  Mutta mitä jos enemmistö arjen tapahtumista on sitä pakkopullan suorittamista? Mitä jos ei vain huvita elää,  kun kaikki on niin vitun pakkopullaa. Vaikeaa eikä huvita. 

Kadehdin ihmisiä joilla on virtaa ja motivaatiota tehdä asioita töiden jälkeen. Itse istun puoliksi tiedottomana loppupäivän miettien että jotain piti tehdä, mutta teen mielummin jotain joka ei tunnu  pakolta. Luen tai torkun.

Nykyinen työpaikkani näytti minulle rajoitteeni sekä vahvuuksia. Tarvitsen paljon ohjausta ja tarkennusta, se ei tule itsestään. Asioiden priorisointi ja soveltaminen ovat ihan hepreaa. Olen myöskin muita hitaampi, ja  ajanhallinta sekä muisti sakkaavat. Mikäli jään oman onneni nojaan,  työnteosta ei tule mitään, kun jään jumiin. Tuntuu oudolta koska olen aikuinen.

4.6.2022

Syntynyt suruun ja puettu pettymyksin

Ihan väsynyttä. Olen onnistunut aiheuttamaan itselleni univelkaa lukemalla kirjoja _myöhään_. Aivot tarjoaa The Fifth Elementin Ruby Rhod juontoa katkeamattomana putkena.

Heräsin klo 6.00 ja torkuin sohvalla tv-shopin pyöriessä taustalla. Nousin paikaltani klo 12.00 kun virkosin edes vähän. Olispa virtaa, mut tänään riittää ärtymystä joka sormelle. Ajatus vie jo muualle, ei irtoo enempää.

Mut oon kuin betoniin valettu polviin saakka
Seläs näkymätön tuhat kiloinen taakka
Vaik edessä ois enää yksi rasti
En tiedä jaksanko hautaan asti

Olen vankina täällä ikuisesti
Myös hautausmaata kiertävät aidat
Kun päättyisi viimein maallinen pesti
Mut syvempään kuitenkin maahan vain kaivat
Pidän sinusta mutten itseäni siedä
En tarvitse muita, sinusta en tiedä
Myönnän jos mä lähden
Sen teen vain itseni tähden

Väsynyt olemaan väsynyt. Univelka ei sitä selitä kuin joskus. Diagnoosi ei ollut avain autuuteen,  mutta en mä niin kuvitellutkaan. Tavallaan sitä on entistä vittuuntuneempi siihen että dopamiinit ja serotoniinit ei  mene oikein, ynnä muut jotka hankaloittavat asioita. Mut valoisa puoli on, etten sentään näe ja kuule olemattomia. Niinkin voisi olla, huonomminkin voisi olla.

Mä olen ollut aina jotenkin negatiivissävytteinen. Jään helposti siihen jumiin. Ikuinen väsymys ja olo ettei jaksa olla olemassa. Kiteytettynä. Mut onneksi tunnen itseni, tiedän että tunteet ovat häilyviä. Demonini tulevat esiin ja katoavat taas. Mutta eivät lakkaa olemasta.

Mä niin haluaisin että muisti toimisi. Ja et olis motivaatiota. Yleensä en motivoidu juuri mistään. Motivaatio iskee puskista johonkin ihan  random aiheeseen. Silloin mä  käytän tilanteen hyväkseni ja  kulutan koko energiani opiskellakseni asian läpi.

Naamioin ahdistuksen ja väsymyksen huumoriin ja sarkasmiin. Sitten kun ahdistus pääsee pidemmälle,  alan vittuilla kaikille kun en jaksa ihmisiä enkä tätä maailmaa pätkääkään.

Miten katkaista välit ihmiseen joka on ollut ystävä pitkään. Mä en halua olla pelkkä paskaämpäri johon kaadetaan murheet. Jotka johtuvat toistuvista samantyyppisistä valinnoista ja kertaantuvat. Sama paska, eri paketti ja vuosien kuluessa paketti on kasvanut kokoa reilusti. Oonko mä liian normaali ja päihteetön, ihan tylsä.

Ulospääsyä risukasasta

Tankoilun aloitusta uusiksi... Pitkä ja kivinen tie, motivaation kaivuuta Kiinasta asti. Ensin tangon "huolto" eli pesu ja osien s...