Aaltoliikkeitä 2

Kyllä huomaa että on mieli muuttuva. Keväällä oli draivi päällä joka ehtyi kesän aikana.  Kesää piinasi väsymys ja innottomuus pääosin. Tuntuu että joku kuorsaa pään sisällä eikä suostu lähtemään. Pelkään jatkuvasti sitä että alkaa taas masentaa enemmän. Kestovitutus, turhautuminen sekunnissa. Välillä toivoisin että söisin vielä Cipralexiä, se vei vitutuksen ja oli hyvä olla. Miinuksena yökötys ja yyberi väsymys. Vitutukseen toimii kävelylenkki tai metsässä kykkiminen, tekeminen. Mut aina ei ehdi. Koitan saada taas lenkkeilystä kiinni koska selkeästi siitä on apua mielialoihin. Kävin poimimassa nokkosen siemeniä viikko sitten ja oli mukavaa. Puhun itsekseni ja niille kasveille joita kerään :D Suurin ongelma ja huono tapa on varmaan se että mulla jää negatiiviset ajatukset kiertämään kehää ja takerrun negatiivisiin asioihin mielettömän helposti. Koitan opetella siitä pois koska selkeesti on parempi mieli kun ei stressaa asioista joille ei yksinkertaisesti voi mitään. On hyvä aloittaa siitä että on hetkessä enemmän läsnä ja kiinnittää huomiota sellaiseen mikä saa nauramaan ja ilahduttaa. Vaikka olenkin monesti hapan niin silti haluan tuoda iloa toisille ja ilahduttaa huomaavaisuudella. Omassa arjessa se ei ehkä toimi niin hyvin koska tavallaan siinä on koko ajan eikä näe sen arkilaatikon ulkopuolelle. Miksei sitä puolisoakin voisi ilahduttaa vaikka pesemällä kahvikuppi valmiiksi keittimen luo tai kiittämällä erikseen siivouksesta. Pieniä asioita mutta suuri merkitys.

Mihin se kesä meni?

Alkukesä hävisi johonkin. On ollut polttarit, festarit, häät ja rantakelejä. Kävin Natural High Healing-festareilla, jäi mukava fiilis tapahtumasta kaikinpuolin vaikka en olekaan joogan enkä meditaation yms.harrastaja. Mutta oli kiva käydä vähän haistelemassa tunnelmaa ja menen kyllä ensi vuonnakin. Löysin Lushin Karman uudelleen ja se jää käyttööni aiheuttamaan pahennusta kanssaihmisissä. Kavereiden sanoin haisen suitsukekaupalle mutta mikäs sen mukavampaa nyt kun nenä antaa periksi. En siis uita itseäni siinä mutta tuoksu on tyrmäävä ja jakaa mielipiteet vahvasti.

Kevättä

Long time, no see. Kaikenlaista on maailmaan mahtunut. Henkilökohtaisia kriisejä, pohdintoja elämästä, liittyen aikalailla siihen miksi olen tällainen ja miten voisin olla parempi. Mitä elämässäni haluaisin ja mikä tuo tyytymättömyyttä. Mikä on tehnyt musta materialistin jnejne. Loppupeleissä törmään edelleen samoihin ristiriitoihin kuin nuorempana. Syy voi olla siinä että en sitten olekaan muuttunut niin paljoa loppuenlopuksi vaikka olen muuta kuvitellut. Voin sanoa kyllä että aurinko paistaa risukasaan enemmän kuin vuosiin. Pää ei ole ollut täynnä sumua satunnaisia laiskoja päiviä lukuunottamatta. On jotenkin kevyt olla, eikä ahdistus paina solar plexusta joka ikinen päivä. Kirjoittaminen auttaa purkamaan tunteita, ennenkuin ne painuvat sinne plexukseen painamaan. Mut joskus sekään ei auta, osa ajatuksista ei vain tyhjene päästä vaikka kirjoittaisi ne paperille. Silloin ne painuvat ahdistamaan väkisin eikä siitä pääse kuin puhumalla. Muistan sen kun oli pahin vaihe menossa, oli jatkuva tunne että solar plexus on vaan iso möykky joka vihloo ja muljuaa usein. Samaan aikaan pää puskee uusia ajatuksia kuin pikajuna. Ei auttanut kirjoittaminen, eikä mikään. Onneksi se on ohi. Huomaa että kevät on tullut, ikkunalaudalla kasvavat avokado ja passion. Kasvatusprojekteja riittäisi mutta kukkapurkit loppuvat kesken. Joka päivälle yksi pieni tavoite, pieniä askeleita positiivisuutta kohti. Koitan päästä eroon helpoista muutoksista, hakea hyvää oloa aineettomista asioista. Tekemisestä ja sen tuomasta hyvästä mielestä. Huomasin että haaveilen edelleen siitä kuvaamataidon opettajan pestistä. Tuntuu että se on jäänne jostain kaukaisesta ajasta mutta silti se tuntuu omalta. Toinen kiinnostava aihe olisi luonnonkosmetiikkaan erikoistunut kosmetologi. Tosin se vaikuttaa alalta jota en itsekään ota vakavasti, pinnalliselta. Ei se ole kuitenkaan koko totuus.

Lyhyestä virsi kaunis

Lueskelin vanhaa blogia. Levottomuus ja ahdistus paistavat läpi. Elämän pohdintaa ja vellomista ristiriidassa. Lasten syntymän jälkeen en ole juurikaan pysähtynyt ajattelemaan, arki pitää jalat tiiviisti maassa. Ahdistusta on mutta se on erilaista. Kaipaan välillä sitä kun oli omaa aikaa ja pystyi lähtemään ex-tempore johonkin. Mutta voin vaikka lyödä vetoa että moni perheellinen kaipaa aikaa ennen lapsia. Seesteinen aika elämässä alkoi vuoden ennen esikoisen syntymää. Tähän päivään asti se on jatkunut ja se on ihan mukavaa. Sekin aika oli kun juoksin tukka putkella kylillä ja ryyppäsin. En voi sanoa että sellaista aikaa ei enää ikinä tule koska elämä tuppaa kulkemaan ajanjaksoissa. Saan jonkun viidenkympin villityksen :D Ajatus jökittää taas, huomaan syöväni kynsiä ja tuijottavani tyhjää.

Hyvää

Uusi mahdollisuus Methodille. Mietin tuoksuttoman (Free+Clearin) ja  vauvapyykkiin tarkoitetun Sweet Pean välillä. Päädyin pinkkipulloiseen Sweet Peaan, koska ajattelin että vauvapyykkiin tarkoitettu aine ei mahdollisesti ole voimakkaan tuoksuista. Kone pyörii ja ainakaan vessaan mennessä nenäni tai pääni eivät saa slaagia joten seula läpäisty. Harmi vain että Methodin Baby laundrya ei saa Suomesta. Joten jatkossa hajuton versio. Aikaisemminkin blogissa esiintyneet piilolinssit, Starlens 1-day color:ien valmistus on ilmeisesti lopetettu. Mälsää. Yhden parin hinta oli kahdeksan euroa ja ne olivat esim. juhliin tai baari-iltaan loistavat. Toisekseen niissä oli väriosa umpinainen, eli ei pupillin reikää keskellä josta oma silmien väri tulisi läpi. Jaa halkaisijaltaan aivan sopivat kun suurin osa linsseistä on ihan liian isoja ja sitten linssi muljuaa kun silmiä liikuttaa. Tosi aidon näköistä :D

Käryä

Terveisiä täältä Fresh Airin kärystä :x Vaikka nenäni on tuoksuherkkä, pystyn silti käyttämään hajuvesiä (rajatusti). Vanhasta suosikistani Moschinon I love love:sta jouduin luopumaan koska se aiheutti aivastelua. Pidän tuoksusta edelleen mutta en voi käyttää. Provence&Naturen Bougainvilliers on tuorein ihastus. Luonnonkosmetiikan hajuvedelle tyypillisenä se ei kestä iholla pitkään. Tuoksua on vaikea kuvailla, ehkä ruusuinen appelsiini on paras kuvaus. Geraniumin olen ainakin haistavinani. Salvador Dalin tuoksuista en myöskään saa oireita (Sea&Sun in cadaques ja Dalissime) ja Naomi Cambellin Naomagicista ei tule mitään. Onneksi nenä tai pää ilmoittaa hyvin nopeasti sopiiko jokin tuoksu. Yleensä en ole kookoksen tuoksun ystävä mutta Honore des Presin Love Coco tuoksuu kesälle ja miedosti kookokselle. Ihan kiva, eikä liian imelä, mutta sekään ei luonnonkosmetiikkana kestä.

Method pyykinpesuaine Fresh Air

Voisinpa sanoa että pidin siitä. Pesutehossa ei ole moittimista mutta hajussa on. Päänsärky ja aivastelu taattu. Haju on samankaltainen kuin perus Omoissa ja Bio Luvileissa. Valitettavasti. Otin tuoksun riskillä. Valittavana olisi ollut tuoksuton, Laventeli-seetri, Pioni tai Tuoksuherne (vauvapyykkiin). Kukkaistuoksut ovat aina riski, samoin sitrukset. Puun tai eukalyptuksen tyyppiset tuoksut eivät saa aivastelua aikaan. Tuoksuherneen tuoksuinen saattaisi olla kokeilun arvoinen, tosin sekin on riski koska toisinaan olen huomannut että myös lapsille tarkoitetut tuotteet ovat voimakkaan tuoksuisia. Ole Hyvän piparminttu pitää siis ykkössijaa. Sain nenäoireita myös Attituden Citrus Zestistä, vaikka alkuun tuoksui hyvältä. Välillä ärsyttää olla hajuherkkä kun kuitenkin pidän tuoksuista jos niistä ei tule oireita. Toivon todella että Fresh Airin haju ei jää kuivuneeseen pyykkiin.