Lyhyestä virsi kaunis

Lueskelin vanhaa blogia. Levottomuus ja ahdistus paistavat läpi. Elämän pohdintaa ja vellomista ristiriidassa. Lasten syntymän jälkeen en ole juurikaan pysähtynyt ajattelemaan, arki pitää jalat tiiviisti maassa. Ahdistusta on mutta se on erilaista. Kaipaan välillä sitä kun oli omaa aikaa ja pystyi lähtemään ex-tempore johonkin. Mutta voin vaikka lyödä vetoa että moni perheellinen kaipaa aikaa ennen lapsia. Seesteinen aika elämässä alkoi vuoden ennen esikoisen syntymää. Tähän päivään asti se on jatkunut ja se on ihan mukavaa. Sekin aika oli kun juoksin tukka putkella kylillä ja ryyppäsin. En voi sanoa että sellaista aikaa ei enää ikinä tule koska elämä tuppaa kulkemaan ajanjaksoissa. Saan jonkun viidenkympin villityksen :D Ajatus jökittää taas, huomaan syöväni kynsiä ja tuijottavani tyhjää.