Vitut blogista ihan suoraan sanottuna.

Mielessä on käynyt blogin lopettaminen koska tuntuu että mulla ei ole tänne enää mitään annettavaa. Ajatuksia tulee ja menee mut mä en pääse niitä tänne purkamaan. Blogi käy mielessä mut sitten tulee ajatus et ehkä myöhemmin. Pohdiskelin yks päivä taas lasten vaateasioita ja sukupuolineutraaliutta jne. Mitä vanhemmat asiasta lapsilleen opettavat? Mulle on aika sama onko poikani paidassa kukkia vaiko autoja. Toisekseen noin pieni (2,5v) ei vielä ymmärrä sukupuolisidonnaisuutta, enkä ole kokenut tarpeelliseksi edes kertoa asiasta. Ei ole vielä tyttöjen ja poikien leikkejä, vaatteita tai käytöstä. Tehdään sitä mikä kiinnostaa. Se tulee itsestään viimeistään kouluiässä "kun kavereillakin on". Sain juuri terävän muistutuksen siitä miksi en jaksa enää kirjoittaa. Laitan miehen kanssa lapset päiväunille ruuan jälkeen. Sitten ehkä pyykit koneeseen ja kahvin keittoa ja hetken hengähdystauko. Istahdan tähän ja luen uusimmat blogipäivitykset bloggerin etusivulta. Avaan uuden sivun aloittaakseni kirjoituksen ja saan neljä riviä...jommankumman lapsen huuto alkaa kuulua ja pitää nousta pois. Ajatus katkeaa ja poistan alun neljä riviä ja kirjaudun ulos. Joka ikinen kerta. Ehkä sit kuukauden päästä jos jaksaa innostua.