19.8.2018

Keikkakesää

Kesä loppui ja paluu arkeen. Kesää kruunasi kaksi asiaa ylitse muiden: Nightwishin keikka Lahdessa Decades kiertueella. Mä en koskaan kuvitellut että saisin kuulla livenä Dead boy's poemia, Carpenteria tai muita Tarjan ajan helmiä. Oli liikuttavaa ja homma pelittää nykyisellä kokoonpanolla loistavasti. Nylon Beatin keikka We Love festareilla kruunasi kaiken. Se duo kantoi lapsuudesta teini-ikään kunnes tarina loppui. Lapsesta asti ollut tavallaan ristiriitainen fiilis Naikkareista mutta kaikessa mauttomuudessaan nehän oli hyviä ja onnistuvat musiikkinsa kautta piristämään paskaakin päivää. Mutta kyllä se mauttomuus karisi. Tuntuu vähän harmilliselta että innostus keikkoihin alkoi vasta 2009. Vaikka ei niillä tule juostua kauhean usein.

23.6.2018

Projekteja

Projekteja. Sain korjattua pussilakanoita sekä ommeltua pyyhkeisiin uudet pitimet revenneiden tilalle. Tein kananmunan kuorista jauhetta jota aion käyttää kalkkilisänä. Pistin Wilfan pyörimään ja kantta avatessa sieltä nousi valkoinen rikinkatkuinen usva. Ihan kuin tomusokeria. Nyt kun kyseinen kone taas taloudesta löytyy niin kaikkea kivaa projektia olisi. Pähkinämaitoja, jauhoja, Hefua. Hiustenlähtöön en ole löytänyt lääkettä mutta jos kumminkin pitäisi huolta jäljellä olevista karvoista. En tiedä onko vika Forssan vedessä vai miksi musta tuntuu että mikään shampoo ei toimi kuten ennen. Kalkkia täällä vedessä ainakin on ihan hirveästi. Tukka ei ole tuntunut omalta enää aikoihin. Olen hoitanut päänahkaa ja hiuksia Khadin amla hiusöljyllä, ei peseydy pois millään vaan tukka killuu öljyssä. Tein kokeeksi öljyhoidon avokille jolla on hento hiuslaatu ja aika kuiva. Pesun jälkeen tukasta oli karvaisuus hävinnyt ja oli sileä mutta ei öljyisen sileä kuten minulle käy. Mietin että jos mä käytän liian raskaita hoitoaineita siihen nähden mikä hiusteni kunto on. Jos en tarvitsisikaan yhtään hoitoainetta. Vain etikkahuuhde lopuksi ja ihan tippa jätettävää hoitoainetta latvoihin. Tai legendaarista Bonacuren latvasuojaa. Kasvijauheshampoo kokeilu puuttuu vielä kokeiltavien listalta. Kesällä voi pestä tukkaa vaikka saippualla eikä päänahka siitä suutu, syksyn tullen asia on aivan eri. Tuntuu että kasvoja ja päänahkaa kiristää kun ajattelenkin pesemistä tai vettä.

Aamuhetki

Paras hetki päivässä, aamukahvi nenän edessä. Silloin olen varmaan skarpeimmillani. Ulkona paistaa aurinko, näyttää hyvältä. Bongasin Misshan BB-voiteita Cittarista muutama viikko sitten. Positiivinen yllätys ^_^ Käytin aikoinaan sävyä #13 molemmista voiteista. Signature Real Completesta (pinkki tuubi) ja Perfect Coverista (punainen tuubi) Siirryin niihin aikoihin luonnonkosmetiikkaan joten en tullut hankkineeksi uusia. Nyt kun kosmetiikan käyttöni on taas laajentunut hieman synteettisenkin puolelle ostin tuubin kokeeksi. Ihan yhtä hyvää kuin muistin, sävyni olikin nyt nro #27 Honey Beige. Selkeästi lämmin ja kellertävä sävy. Ei sovi kovinkaan vaalealle. Toivottavasti saatavuus laajenee myös Signature Real Completeen. Kokeilin myös ensi kertaa korealaista kangaskasvonaamiota. Misshan etananaamiosta jää iholle kiva tuntu, kostea. Real Solution Trylagenista en huomannut mitään kuin vähän kihelmöintiä. Pohdin kuinka paljon roskaa tulee kertakäyttöisistä kangasnaamioista, ei hyvä. Tankoiluharrarstus on lähtenyt orastavasti käyntiin, työn alla on kehonhallinta ja voimankäyttö. Tuntuu että ilman niitä en pysty tekemään juuri mitään. En pitämään asentoja enkä nostamaan itseäni halutusti. Tai vaihtamaan asentoa hallitusti.

Tänä vuonna Natural High Healing jää väliin. Liian kallis, liikaa väkeä, eikä se tarjoa mulle juurikaan mitään. Ysäriöveri oli festarin kohokohta mutta päätettiin sitten että lähdetään mahdollisesti We Love festareille. Oon jo niin fiiliksissä ja toivon että päästäisi lähtemään. Ysäri on vaan aina sellainen joka nostaa fiiliksen. Tykkäsin ysäristä jo teini-ikäisenä ja parikymppisenä. Tosin mä en saanut kuunnella sitä juurikaan sillä verukkeella että "Mä oon elänyt ton vaiheen jo, ei jaksa". Mutta enpä mä silloin saanut tehdä juuri mitään muutakaan. Lipoa persettä ja näyttää edustavalta. Vaikka tapahtuneesta ihmissuhteesta on kymmenen vuotta niin silti mulle kasvaa sarvet päähän yhä kaikesta mitä kyseinen suhde piti sisällään. Moni asia nousee pintaan tänäkin päivänä.

Koti-ikävä. Eikä sitä helpota että katson myytäviä ja vuokrattavia asuntoja Heinolasta. Hiustenlähtö jatkuu. Se alkoi viime keväänä ja jatkuu edelleen. Kohta ei ole mitään jäljellä.

26.5.2018

Turhautumista seinille puhumiseen

Mä oon niin kypsä. Älypuhelinaikaan. Ihmiset eivät kommunikoi. Saatan olla vanhanaikainen mutta mun mielestä puhutellessa kuuluu vastata, ei katsoa läpi tai katsoa kuin vieraalta planeetalta pudonnutta. Sitten sitä puhelinta pitää hiplata ihan koko ajan, ottaa kuvia jatkuvasti. Se käsi hakeutu puhelimeen koko ajan. Mä en kestäisi jos mulla olisi älypuhelin joka olisi yhdistettynä joka tuuttiin ja piippaisi koko ajan. Riittää että puhelin piippaa maksimissaan alle kymmenen kertaa viikossa. Siihenkin menee hermo joskus. Monesti olen kuullut olevani hankalasti tavoitettavissa kun ei ole sovellusta X tai Y. Missä tekstiviesti ihmiset? Vaivaantuneet tilanteet korvataan kännykän näpräämisellä, syödessä selataan kännykkää, odotellessa. Miksi? Maailma on niin täynnä kivoja yksityiskohtia ja ääniä ja elämää niin se kaikki jää huomaamatta. Pienet asiat. Mä tulen niistä asioista iloiseksi nyt kun osaan katsoa. Turhaan mä kumminkin taistelen tuulimyllyä vastaan, teknologia-asiat ovat jokaisen oma valinta. Voin olla facessa ja käyttää nettiä tietokoneen kautta, se riittäköön. Osaisin varmaan muutakin ja tarvittaessa osaankin. Kyse on valinnoista. En koe olevani parempi kun en älypuhelinta omista, koen olevani erilainen. Mun mielestä on vaan surullista että ihminen vieraantuu ympäristöstään ja toisista ihmisistä. Mä en ole aiemmin huomannut ihmisten kommunikaatiomuutoksia, koska kaveripiirini koostuu ihmisitä jotka eivät juurikaan luurissa roiku, jos ollenkaan. On helppoa keskustella. Nuoremman sukupolven kanssa on vaikea muodostaa keskustelua, tai ainakin niiden kanssa joita tunnen. Mä en usko että se on sattumaa. Mä en usko että on myöskään sattumaa että ainoa jonka koin potentiaaliseksi ystäväksi täällä Forssassa, ei juurikaan nettiä käytä. Ihan eri fiilis ja keskustelua syntyy kuin itsestään.

Sitten asiasta kolmanteen. Tuntuu välillä että tykkään ihan kummallisista asíoista. Kaikesta vanhasta, rumasta ja aika mauttomastakin :D
70-luvun autot, ihania ripulin ja myrkyn värisiä palikoita. Kyllä näiden muotoilukin silmää hivelee. Mun suosikki on kuplavolkkari tottakai, ja klainari, ja vuoden -74 Toyota Corolla. Seitkytluvulla oli muutenkin värimaailma mun makuun, ehkei vaatteet mutta sisustus ja kalusteet. Sitten mä tykkään Matlockista, M.A Nummisesta ja Uuno Turhapurosta. Italodiskosta ja Cembalomusiikista. Cembalomusiikkia voisin kuunnella ysärin lisäksi päivästä toiseen. Kokkelipiimää!

9.5.2018

Huonoja ajatuksia

Mun mielestä on jotenkin surullista että ihmisten aito kiinnostus toisiaan kohtaan on vähentynyt some-aikana. Mä en tiedä mihin se kiinnostus kohdistuu mutta mun on vaikea sopeutua siihen. Mä en kykene ystävystymään jos kukaan ei osoita mitään spontaania ja aitoa kiinnostusta mua kohtaan. Tai anna itsestään mitään. En mäkään silloin anna itsestäni mitään jos huomaan että toista ei kiinnosta. Mun on edelleen vaikea sopeutua tänne Forssaan koska tunnen itseni ulkopuoliseksi. Opintojen kannalta sillä ei ole merkitystä, mutta toki olisi plussaa jos olisi kivoja ihmisiä ympärillä. Mutta musta tuntuu että mä olen empatiakyvyttömyyden ja välinpitämättömyyden ympäröimä. Ei kaikki mutta liian moni.

21.4.2018

Viestintäongelmia?

Mulla on taas ihmettelyä nykymaailmasta. Viestintä kehittyy, informaatiota pukkaa tuutin täydeltä. Mä en kestäisi jos puhelin piippaisi jatkuvasti jotain faceviestejä, whatsappia ja muita viestintäsovelluksia. Olen kuullut että puhelimeen ei enää reagoida, eikä siihen vastata. Tavallaan ymmärrän ja tavallaan on tosi outoa. Puhelin on vastaamista varten, niin mulle opetettiin. Mut jos koko ajan piippaa niin ei enää jaksa. Oikeat viestit hukkuvat informaatiotulvan alle. Ihmiset eivät keskustele, vuorovaikutustaidot katoavat. Mun mielestä on outoa kun ei vastata, vaikka viestit on nähty. Vaikka kyse olisi vastata kyllä tai ei. En ole tottunut sellaiseen vastaamattomuuteen.

20.4.2018

It's two months since you departed to the journey to the unknown.
And it will take way much more time to even find a way to settle this fact in my mind and heart.
It's very surreal feeling that we can't talk anymore.You treated your friends with kindness. I miss you.

Ulospääsyä risukasasta

Tankoilun aloitusta uusiksi... Pitkä ja kivinen tie, motivaation kaivuuta Kiinasta asti. Ensin tangon "huolto" eli pesu ja osien s...