Kosmetiikkahöpinää

K-team päivillä 2.11 2024, johan edellisestä kerrasta onkin jo "muutama" vuosi aikaa... ehm 17 vuotta jos tarkkoja ollaan. Lähtö täältä 7.15 ja bussiin lahdesta 8.15. Pelivaraa ajallisesti puolisen tuntia jos tulee jotain ylläreitä. Edustin kosmetiikkapuolta ja kävin koulutuksissa jotka kestivät klo 14.00 asti. Jälkikäteen ajatellen huomasin kuinka syvällä olen K-beautyssa, eli korealaisessa kosmetiikassa. Länkkäri "uutuudet" ja niissä olevat koostumukset eivät nappaa pätkääkään. Ei tietenkään k-beautyn puoleltakaan aina löydy toimivia tuotteita, yleensä kyse on väärästä meikkisävystä tai tuotteesta joka kirvelee tai ei toimi muiden tuotteiden kanssa yksiin. Ajan kuluksi kävimme maleksimassa Triplan kauppakeskuksessa ja pääsin Yeppoon hiplaamaan tuotteita. Olin kiinnostunut lähinnä koostumuksista ja tuoksuista, koska sitä ei näe,tunne tai haista verkkokaupassa. Reissun toinen kohokohta oli Puolenkuun Pelit-myymälä. :D

Ostan yleensä samasta sarjasta mielellään kasvoveden ja voiteen testiin, ensin minikoossa kuukaudeksi. Kriteerinä on myös se että sitä tulisi saada jumbokokoisena (ainakin kasvovesi) eli 400-500ml ja hintaa mielellään alle 25e. Kun sopiva löytyy, olen uskollisin asiakas. Käytän samaa maailman tappiin.

En seuraa TikTokia tai Instagramista mitään, olen vain kuullut juttuja mitkä tuotteet ovat hittejä. Tilaan kosmetiikan euroopasta, koska on saatavilla usein erikoiskokoja tai hinnat ovat vähemmän kuin Suomessa. Suomen korealaisia tuotteita myyvissä verkkokaupoissa on usein loppuunmyyty ne tuotteet joita hankkisin. Ja varsinkin silloin kun on tarjous voimassa. Koska tykkään lajitella niin listasin luottotuotteet.

Kasvovedet

TonyMoly Ceramide Mocchi Toner 500ml, hintaa alle 20e ja on loistava kuivalle iholle. Koostumus vettä paksumpaa mutta seerumia ohuempaa. Tuoksuu miedosti sitruksiselle/ruusuiselle jos Geranium on tuttu niin sille tuoksuu.

Round Lab Dokdo Toner 500ml, 34,99e (kallis mutta esim. tarjouksesta on ihan hyvä ostaa tai ulkomailta) Koostumus inasen vettä paksumpaa, tuoksuton. Korean myydyimpiä kasvovesiä sekä täällä Suomessakin. Ei ollut rakkautta ensi silmäyksellä, koska kuivaihoisena koin ettei ole tarpeeksi kosteuttava ja häviää ihoon heti. Ehkäpä ihossa oli jotain meneillään, koska on toiminut myöhemmin ja tästä jää ihon pinnalle samantyyppinen liukas pinta kuin Mary Cohrin kasvovedestä.

Kiku Masamune Sake High Moist Lotion 500ml, 24,95e. Nestemäinen mutta todella riittoisa. Jättää iholle pienelläkin annostuksella pinnan, kuin sille olisi laitettu kosteusvoide. Ei tarvinnut välttämättä voidetta päälle. Laiskan ihmisen all-in-one tuote :D Haisee sakelle eli käyneelle, mutta onneksi se ei jää leijumaan. On vartalonhoidossa luottotuote, koska kasvoille laitettuna aiheutti näppylöitä. Japanilainen tuotemerkki.

Numbuzin n.3 Super Glowing Essence Toner 200ml, 22,99e. Geelimäinen, tuoksuu geraniumille. Myydään kasvovetenä, mutta aika rasvainen tuntu jää jos tätä annostelee kasvovetenä. Olen korvannut tällä seerumin jolloin pullo kestää useita kuukausia.

Seerumit

Numbuzin n.3 Skin softening serum 50ml 28,99e, Suomi-hinta on suolainen, mutta muualta Euroopasta irtoaa n.23 eurolla.Muita seerumeita en käytäkään. Tätäkin kuuriluontoisesti ja lähinnä syys-kevät akselilla kun kuivuus vaivaa enemmän.

Kasvovoide

Round Lab Dokdo Lotion 200ml, n.20-27e riippuen mistä ostaa. Tuoksuton ohut emulsio mutta ei häviäkään ihoon kuten moni muu kevyen tuntuinen voide, positiivinen yllätys. Tästä on saatavilla 400ml pumppupullo, mutta toistaiseksi vain koreasta. Sitä odotellessa. Talvella saattaa tarvita pari tippaa öljyä sekaan tai voiteen päälle.

Eivät nämä kaikki ole käytössä samaan aikaan. Yleensä vain kaksi tuotetta. Jokin ylläolevista kasvovesistä ja Dokdo Lotion. Riippuu mitä on saatavilla ja onko jokin kampanja.

Korealaista meikkituotteista käyttöön on jäänyt Bbian Never Die mascara ja silmänrajaustussi, molemmat ruskeina. Lähinnä siksi että pysyvät paremmin kuin mikään muu aiemmin kokeiltu ja ovat saatavilla ruskeana. Monet vedenkestävät tuppaavat leviämään silmäluomiin päivän aikana.

Meikkipohjat ovat olleet yleisesti pettymys. Toki se voi johtua henkilökohtaisista mieltymyksistä eikä toimimattomasta tuotteesta. Misshan BB-voide oli luottotuote monta vuotta, vaikka saatavuus Suomesta oli olematonta ennen 2017. Nykyisellään ei enää ole toimiva tuote. Valuu juonteisiin, huokosiin ja kutittaa kasvoja. En voi sietää meikin tuntua kasvoilla joten meikkivoiteet on lähes automaattisesti karsittu pois kokeiltavien listalta. Jopa ne ohuet. Mineraalipohja on ollut "tunnottomin" vaihtoehto jo kymmenen vuotta. Toinen erinomainen on vahamainen pohja, Ben Nye tai Joe Blasco. Paljon pigmenttiä ja annostus minimaalinen. Peittää tarpeeksi ohuelti laitettuna, eikä tunnu kasvoilla. Ei valu mihinkään päivän aikana, eikä kirvele.

En kaipaa kosmetiikalta lupauksia nuoruudesta tai muustakaan. Riittää että tuotteet eivät kutita, kirvele, rullaannu tai jätä epämiellyttävää tunnetta ja hoitavat kuivuuden. Tärkein kaikessa on ollut rutiini.

Lopuksi tarina klassikkovoiteesta jonka koostumusta vaihdettiin: 

Bellavita oli voide jota oli meillä kotona usein. Voide oli paksua ja pakattu metallituubiin, tuoksui voimakkaasti. Muistan että rasvasin käsiäni sillä. Myöhempinä vuosina laitoin kasvoihinkin mutta ei ollut menestys, liian rasvaista tai sitten laitoin liikaa teini-ikäiseen naamaani. Muistin voiteen muutamia vuosia sitten ja ostin apteekista hajustetun päivävoiteen. Koostumus oli loistava yövoiteeksi ja tuoksu pelkkää nostalgiaa. Parin päivän käytön jälkeen kasvoni olivat punaiset ja alkoivat hilseillä voimakkaasti, en tajunnut sen johtuvan voiteesta. Onneksi voiteen laitto kirveli niin paljon että jätin sen pois ja parantelin kasvoja muutaman viikon. Sitten uudelleen Bellavitaa, sama punoitus ja hilseilysirkus uusiksi. Tarkempi tarkastelu voiteeseen paljasti sen sisältävän 0,15% retinolia, vanha koostumus sisälsi retinyylipalmitaattia. En tajunnut että uudistetun version käyttö vaatii ihon totuttamisen retinoliin, eli voidetta käytetään asteittain kerran viikossa tai lantrataan toiseen päivävoiteeseen. Eipä ollut uudistuksen jälkeen ohjeistusta missään, nykyisin löytyy kyllä. Taisi tulla palautevyöry koska uskon että en ollut ihoreaktion kanssa yksin. Retinoli on kyllä tehokas anti-age aine, mutta kaikkien iho ei siedä sitä totuttamisesta huolimatta. Kaikkea pitää kokeilla :D

Seesteisempää

Seesteisempi kausi. Ei tunnu ikä tai identiteettikriisiltä. Vuoren kokoinen väsymyskään ei riivaa. Ainoat vuoret täällä ovat pyykkiä ja tiskiä. Korkeus on vakio.

Asia jota kaipaan teini-iästä ja varhaisaikuisuudesta on tietynlainen naiivius. Kun ei ollut kokemusta elämästä vaikka oli muka tarpeeksi. Se,että halusin uskoa ihmisten vilpittömyyteen on ristiriidassa sen kanssa että ihminen on mun mielestä tämän maailman syöpä. Enkä osannut ajatella asioita laajemmin kun ei ollut tietoa. En osaa sanoa missä vaiheessa aloin kyseenlalaistaa monia asioita. Todennäköistä on että se tuli pikkuhiljaa. Lähdin helposti kaikenlaisiin hömpötyksiin tai siis innostuin helpommin asioista. Ja nykyhetkellä maailmassa on paljon kaikkea kiinnostavaa nippeliä ja nappelia. Mutta kaiken yllä leijuu kokemuksen varjo. Enkä mä tarkoita kokemuksella nyt vaikeita asioita ja menetyksiä. Ei mun elämäni ole ollut mitenkään erityisen vaikea tai en mä ainakaan koe niin. Hetkittäin on hankalampaa kun ympäristö triggeröi huonoja tuntemuksia/ei toivottua käytöstä. Vaikka naiivius on karissut, lapsenmielisyys ja uteliaisuus ovat tallella.

Täytän lokakuussa 37. Saatan kaivata myös parikymppisen peilikuvaani ja sitä että oli hiukset. Hiustenlähtö on sitä luokkaa että kohta tarvitsee leikata loputkin. En tiedä missä syy, ripset ja kulmakarvatkin katoavat. Veriarvoissa ei ole mitään.

Elämän TV-Shop

Hetken on ollut huonompi kausi. Ympäröivä maailma on jotenkin synkkä paikka. Pahaa mieltä ja ahdistusta survotaan pään sisään kaikin keinoin. Raha puhuu ja keinot saada sitä ihmisiltä ovat suhteellisen moraalittomia. Vedotaan tunteisiin.

Osta tätä niin olet parempi ihminen. Osta tätä, tämä on vapaata, luomua, ekoa, eettistä ynnä muuta ihanaa kiiltokuvahöpinää. Teet hyvää kun teet näitä valintoja. Hyviä valintoja on jättää kuuntelematta ja ostamatta. Erään luksuslaukkuliikkeen edessä Pariisissa kiemurtelee kymmenien metrien jono, samaan aikaan kulman takana ihmisiä kääriytyy patjoihin ettei olis kylmä. Siinä kohtaa tuli aika jännä olo. Kyseenalaistaminen on väsyttävää koska paskavuori joka vyöryy on ihan liian iso ja sisältää liikaa. Ennen nettiaikaa faktoja sai kirjastosta, tiedonkeruu on ollut hitaampaa.Nykyisin oikeat faktat ovat jäänet paskan alle eivätkä ihmiset osaa erottaa valheellista tietoa oikeasta , ainakaan kauhean hyvin. "Tutkimukset" ovat huuhaata tai puolivillaisesti tehtyjä. Vähän kuin TV-shoppia katsoisi.

En pidä ympäröivää maailmaa luotettavana paikkana.

Erakkoenergiaa

Negatiivisuuden kehä jatkuu. Elämä tuntuu merkityksettömältä. Motivoituminen on vaikeaa. Ihmisten parissa oleminen on vaikeaa, tuntuu että enemmistön päässä ei ole muuta kuin hiukset silleen kauniisti ilmaistuna. Tiedän ettei pitäisi kiinnittää huomiota asioihin, joille ei voi mitään kuten ihmisluonto. Länsimaalaisen ihmisen ahdinko, kaupassa hammasharjan värin valinta on äärimmäisen hankalaa ja kiukku puskee pintaan kun kehtaavat myydä vääränmakuista hammastahnaa. Ja jonoakin on. Samaan aikaan mieleeni puskee ajatus, että olemme tottuneet liian hyvään. Toki napisen turhista asioista, kukapa ei välillä.

Huomasin että jään helposti metsään jumiin. Poikkean polulta hajujen, äänien ja havainnoimieni asioiden perässä. Aika häviää. Eli kannattaa lähteä esim. Evolle patikoimaan ja huomata että löydyn sieltä viikon päästä selittäen suu vaahdossa mitä kaikkea jännää näin. Samaan aikaan kukaan ei tiedä mihin katosin ja vähintään helikopterit etsivät yötä-päivää kadonnutta. Tai vaihtoehtoisesti olen erakoitunut tässä hyvän matkaa 35 ikävuoden jälkeen, eivätkä entiset sosiaaliset kontaktini osaa edes kaivata minua takaisin. Jälkimmäinen vaihtoehto on todennäköisempi.

Sosiaalista energiaa ei löydy enää, enkä ole ystävyyssuhteista niin kauhean kiinnostunut. En tiedä miten tässä näin kävi. Oma aika on parasta, hiljaisuudessa. Niin että saan havannoida maailmaa omaan hitaaseen tahtiini.

Arki

Forssan reissu tehty.Oli kyllä kiva käydä ihmettelemässä tuttuja maisemia. Kävelyä ympäri kaupunkia sellaisissa paikoissa, joissa ei tullut käytyä koskaan siellä asuessa. Menin aikoinaan vain tiettyjä reittejä kävellen sekä pyörällä ja pääkatuja autolla. Forssassa on yhä jäljellä vanhoja puutaloalueita. Kalliomäki joka on kirkon vieressä sekä keskustan alueella (en tiedä kuuluuko enää Tölön alueeseen). Menimme ammattikoululle ja suuntasimme jollekkin kinttupolulle. Polku päättyi oletettavasti vesitornille, jollekin isolle kukkulalle joka on sairaalan takana. Kalliomäen alueella oli hassuja taloja. Tosi vanhoja joissa useampi piharakennus. Asuin ja piharakennukset muodostivat sisäpihan, johon pääsi autonlevyisestä kulkuaukosta.

Katson Forssaa lomalaisen silmin, näen yksityiskohtia paremmin koska kaupunki ei ole mulle arkea. Näin Heinolastakin sen puolen kun olin täältä poissa. Arki surkastuttaa tapaa katsoa ympäristöä. Ei mua ainakaan motivoi lähteä täällä käppäilemään mihinkään kun kaikki on tavallaan jo nähty ja tiedän mihin kinttupolut ja tiet vievät. Autiotalot on koluttu.

Mua vaivaa joku kumma juttu. Metelin ja hälinänsietokyky on ollut pitkään surkea ja nyt se on mennyt uudelle tasolle. Äkkinäiset kovat äänet saavat säikkymään ja kova äänentaso saa ärtymään (ihan normaalia) Ennen olen sietänyt sitä ihan kohtalaisen hyvin. Nyt jotenkin tuntuu että perheenjäsenet puhuvat huutamalla, telkkaria katsotaan ihan liian kovalla ja muutkin toosat huutavat äänet kovalla. Kaapinovia on mahdotonta laittaa kiinni hiljaa tai suorittaa muitakaan toimintoja paiskomatta. Kello seinällä raksuttaa kovaäänisesti tasaiseen tahtiin. (Kyllä, halusin aikanaan retrokellon jossa raksutus kuuluu.) Mä en tiedä mitä on tapahtunut, mutta ottaa päähän kun ärtymys on tapissa jatkuvasti. Muut kumminkin elävät varmasti ihan normaalia elämää josta kuuluu ääntä normaalilla tavalla. Ratkaisuna on ollut korvatulpat tai vastamelukuulokkeet. Kuulokkeista tulee kohinaa tai sateen ropinaa.

Toki yleiseen metelin tasoon vaikuttaa muu meteli. Eli telkkari on kovalla, lapset säätävät puhelimista ääniä kovemmalle kuullakseen. Sit pitää puhua kovempaa jotta ääni menee laitteiden yli. Mä katson telkkaria mielelläni ilman ääniä tai tasolla 3-5, kävelen hiljaa ja teen asioita kolistelematta. Paitsi aamulla kun yritän olla hiljaa, kattilat liimaantuvat sormiini ja astiat lipeävät. Meteli jonka saan aikaiseksi on uskomaton.

Muut katsovat tölleröä tasolla 10-17, kävelevät marssimalla ja kolistelevat. Kaapinovet ja huoneiden ovet menevät äänekkäästi kiinni lotkis vaan. Pitää puhua kuuluvalla äänellä.Varmaan ihan normaalia. Mutta esim. kolistelusta ja paiskomisesta lähtevä terävä yhtäkkinen ääni tekee säikähdysefektin. Adrenaliinia tulee. On vaikea rauhoittua. Mutta koska ongelma on mun korvien välissä niin tarttee keksiä jotain.

höhh

Kyllä menee käpy nykyvehkeisiin. Kaikki on langatonta. Telkkarin katsomiseen riitti ennen nappulat töllerön sivussa tai kaukosäädin. Ilman säädintäkin pääsi valikkoon tekemään pakolliset asiat. Nykytölleröissä on napit mutta saadaksesi tietoa viasta tai muusta pitää laitteen olla yhdistettynä verkkoon, blöötööttiin tai muuhun. Lataa sovellus, jaa yhteys, anna paskapaperimerkki ja sijaintitiedot. Hei älä unohda että myit juuri koko elämäntarinasi kiinaan ja bittiavaruuteen saadaksesi kaukosäätimen tai töllerön toimimaan. Sinänsä yksinkertaisia asioita vain yhdistellälaitteita X ja Y. Mutta inhoan sitä että kaikkea varten pitää luoda tunnukset joka kerää tiedot. Myöskään ilman nettiä et saa mitään.

Tervetuloa Vieksä-Cityyn

Viime päivinä päässä on pyörinyt paljon muistikuvia Vierumäeltä. Vaikka en tuntenut kuuluvani joukkoon sielläkään, mutta enpä ole tuntenut sitä missään. Hengasin parin kaverin kautta muiden kanssa, yksinäni en olisi lähtenyt ottamaan kontaktia kehenkään. En ole ollut porukkahengaamisissa koskaan se aktiivinen osapuoli vaan seurasin lähinnä vierestä mitä muut puuhaavat.

Ensimmäisenä koulupäivänä Vierumäellä istuin eturivissä tyhjällä paikalla. Tyhjä paikka kuului Satulle, joka on noista päivistä alkaen ollut kuvioissa mukana. Moni muu oli vain käymässä. Jostain syystä muistan myös suunnilleen missä ihmiset istuivat. En pitänyt opettajasta. Mulle tehtiin heti selväksi kuka on kylän kingi ja katsoin huuli pyöreenä että miten se liittyy yhtään mihinkään. Muistikuviin liittyy paljon Kiviperällä hengailua, lumilinnameininkejä ja uuden ympäristön opettelua. Sain olla rauhassa ja mulla oli kavereita. Kesällä isommalla porukalla uimaan Palpaselle.

Vitosluokalla oli leirikoulu, se on jo yksinään iso kimppu muistoja. Meduusoja, kolmipiikkejä, jäkälänsyömistä ja hienoja maisemia. Olin katkera koska vaan yks sai juoda kahvia, tai niin ainakin muistan. Reissusta löytyy muutamia valokuvia, mutta pysykööt jemmassa. Niissä on lähinnä muita ihmisiä niin en julkaise.

Satun kanssa hengattiin paljon leikkarilla paloaseman vieressä, samoin yhdessä puussa joka oli Veljespolun päässä. Jotain lankkuja siihen oli naulattu, mutta en tiedä koska ja kuka. Rivarin päässä asui meitä vanhempi tyttö, joka pukeutui mustiin vaatteisiin ja oli musta tukka keskijakauksella. Mun mielestä se oli cool. Kesällä poljettiin Heinolaan uimaan, aloitettiin uimakierros Sinilähteeltä ja sit Jyränköön, Kylpylään ja Tommolaan. Kotiin kymmeneksi illalla. Sateessa oli aika perseestä :D

Meillä oli koulussa jotain ulkolaisia vieraita ja ATK-luokasta pistettiin tulostumaan  MARA SUCKS ja SUKKAMEHU, en muista oliko muuta. Tulosteet tulivat pieneen huoneeseen jossa oli tietokone, monistusvehkeet yms. Olikohan niin että tutustumiskierros oli silloin just siinä huoneessa. Suomenlinnan reissuun muistan liittyneen jotain sekaannuksia. Rehtori ja pari kaveria etsivät mua sieltä kun lautta oli lähdössä eikä mua kuulunut. En muista myöhästyinkö lautasta ja rehtorin kanssa jouduttiin venaamaan rannalla seuraavaa. Hengasin aikuisten kanssa jos kaverit katosi. Selostin tyypilliseen tapaan reissulla havaitsemiani asioita kasveista ja hyönteisistä yms.

Janika kävi usein. Alkuvuosina pelattiin meillä Super Nintendoa 24/7 ja käytiin lähihuoltsikalta ostamassa karkkia. Mulla oli hammasraudat kun ensimmäinen Pokemon-jakso tuli telkkarista. Poltetiin salaa tupakkaa paskahuussin takana ja tehtiin kiljua. Sen kanssa hengattiin paliksella kunnes sinne ei saanut enää mennä. Muistan paliksella henganneen paljon porukkaa ajoittain ja ilma oli sakeana Axe Phoenixia, varmaan imeytyi aivoihin asti. Muistan yhä kun koulun viereisestä metsästä näkyi tupakan tulipää eikä muuta. Mentiin sinne morjestamaan paria tuttua ja jauhamaan paskaa. Hengattiin myös parilla muulla tutulla. Talvella hengattiin luistelukopeilla, olipa siellä mankkakin. Muistikuvissa pyörii Raptori ja Suomirokkia-levyt.Yksittäisiä muistikuvia on luokkakaveri halkotalkoissa kesällä, jätkät mansikkamaalla töissä ja punainen Chrysler ajelemassa kylällä, sekä yksi mopo jonka omistajalla sininen pallokypärä. Ainiin ja inva-mopo :D

Mandin muuttaessa kylälle vietin aikaa paljon siellä. Istuttiin Kelolla, koulun nurtsilla, Jepulla tai Mandilla. Liikkuma-alue hengaamiseen laajeni Heinolaan toisinaan. Joskus keskellä yötä pyörä alle ja Heinolaan, kotiin aamuksi. Yksittäisistä ihmisistä on paljon muistikuvia mutta en halua laittaa nimiä, se olisi lähinnä lista kaikista asioista joita muistan. Peruskoulun jälkeen meni n.viisi vuotta että yhteydet tuttuihin ihmisiin Vierumäen ajoilta katkesivat. Suurimpaan osaan niitä ei koskaan ollutkaan.