Laukkulöytö rajan takaa sekä vauvahapatusta

Ajattelin että säästän blogini kokonaan perhehapatukselta, mutta koska blogi sisältää ajatuksiani ja vitutuksiani niin en mä sitä kokonaan voi karsia täältä. Kuukausi uuden tulokkaan kanssa on takanapäin ja olen joutunut hyväksymään ja oivaltamaan monia asioita. Alkuun hermoja kiristi imetys ja pumpun kanssa pelaaminen sekä se että en tajunnut kuinka paljon huomiota pieni vauva voikaan viedä. Kun ei ehtinyt tehdä mitään omaa. No jätin pumpun ja pullon pois ja heti on parempi. Jos olen kerta himassa niin miksi en ruokkisi kaveria itse? Ja meinasin joutua kuseen maidon kanssa koska mitä enemmän pumppasin tukalaa oloani pois imetyksen rinnalla niin sitä enemmän alkoi tulla maitoa ja pakotus alkoi jo vajaassa parissa tunnissa. Tosin välillä turhauttaa kun poika on malttamaton ja on imenyt mut "kuiviin" eikä malta odottaa että heruminen alkaa. Sillon muakin hermostuttaa eikä ainakaan tipu eikä lorise. En malttaisi jättää kaveria hetkeksikään enää, en edes yksin nukkumaan koska mun mielestä noin pienen ei kuulu olla yksin, eikä nukkua yksin. Ollaan päästy paljon helpommalla kun juippi nukkuu vieressä yöt, uni on tasaisempaa ja pidempää. Eikä sylissä kanniskelusta tai muusta aiheudu lisää vaivaa. Perse sohvalle, herkut pöydälle, tv auki ja poika syliin. Kaikki tyytyväisiä! Joskus nukutusvaiheessa nukahtaa itsekin mikä ei haittaa koska levätä pitäisi mut ei malttaisi millään. Vatsakitinää on, mutta se menee toisesta korvasta jo ulos. Onneksi ei ole suoraa huutoa tuntikaupalla (ainakaan vielä). Ns. omaa aikaa ei kauheasti ole, mutta ei se mua haittaa. Pääasia että saa olla himassa,eikä tarvi mennä töihin. Viime yönä olen varmaan  käynyt yösyötöllä (yleensä n. klo 3) unissani koska sain unta yhden aikaan ja seuraavan kerran heräsin aamukuudelta?! Kirppikseltä löysin laukun josta poikkeuksena suostuin pulittamaan kympin, olen aika varma että yksi nolla hintaan eksyi ainoastaan siksi että kyljessä lukee Converse... Samoin kun kaikissa muissakin saman loossin tuotteissa oli vähintään yksi nolla tai ykkönen liikaa. Laukkujen virkaa mulla on yleensä toimittanut jonkinlainen säkki. Mistään en suostu luopumaan tunnearvon takia. Vakkarilaukkuni sain ystävältäni lahjaksi. Laukku oli ostettu teinivuosina varmaan kymmenen vuotta sitten seppälästä ja siitä oli irronnut olkahihna. Mut se on ainoa laukku jota en ole onnistunut ikinä hukkaamaan.

Kirppislöytö: kuvassa aika rupisen näköinen. Mielleyhtymä laukusta on Neuvostoliitto...