25.3.2017

Soitelkaa

Voihan face... Olin varma että en hyödy siitä mitenkään. Sitä kautta on kumminkin ryhmiä joiden kautta voisin saada kimppakyytejä harrastuksiin ja päästä turhasta tavarasta eroon. Hyödyllistä siis. Siitä en pidä että jos minut pitää akuutisti saada kiinni ja jätetään viesti johonkin facen viestilaatikkoon. Sitten valitetaan kun mua ei saa kiinni. Nooh, puhelu ja tekstiviesti ovat edelleen olemassa, miksi et käyttäisi niitä? Jokaisen ihmisen ei voida olettaa käyttävän facea joka päivä, jokainen ei myöskään omista älypuhelinta. Facen messenger on korvannut tekstiviestit. Mut mitä jos ei oo kumpaakaan? No saa nähdä ymmärtääkö kukaan.

23.2.2017

Motkotusta nykyajasta.

Hmm. Toisinaan kaipaan sitä millaista oli lapsuudessa ja teini-iässä, kun ei ollut älypuhelimia ja tietokonetta joka taloudessa. Äiti sanoi että kun olin vauva, meillä ei ollut edes puhelinta. Talon edessä oli kolikkopuhelin josta sai markalla soittaa niin kauan kuin halusi. Se oli jotenkin rikki. Muistan sen, vaikka olinkin vain kahden vanha. Pieni välähdys äidistä siellä kopissa. Meille tuli puhelin kun olin kuusivuotias, eli vuonna -94. En kuulu älypuhelinkansaan. Puhelimia räplätään koko ajan, pitää olla tarkistamassa ja katsomassa vaikka facea. Ihmiset kulkevat ja ajavat naama kiinni ruudussa. Musta se on ikävää. Tietokone ja netti on ihan ok, mut siellä kotona. Nettiä ei tarvitse mukana. Ei kaiken tarvitse olla koko ajan saatavilla.

21.2.2017

Haut päällä

Yhteishaut alkoivat. Samoin peruskoulun päättötodistuksen metsästys. Sillä aion hakea koska lukio meni metsään ihan täysin. Jännittää. Mielessä pyörii paljon kaikkea "mitä jos..." alkuista. Mutta mitä voin muka hävitä? Hakea voi uudelleen ja uudelleen kunnes pääsee. Eikä mua haittaa että uhrasin työpaikkani opiskelun vuoksi.

26.1.2017

Hyvä olla planeetoilla

Nyt taas on ihan eri moodi päällä. Hyvä olla, ideoita piisaa ja naurattaa. Sisällä kuplii ja tuntuu sellainen onni ja hyvä olo. En osaa paremmin selittää. Kestäisipä tää ikuisesti, mutta kokemuksesta tiedän että kestää korkeintaan viikon tai kaksi sen jälkeen palaa normaaliksi itsekseen jonka olotila on koko ajan vähän negatiivisen puolella. Tai vaihtoehtoisesti levottomuuden, ahdistuksen ja turhautumisen pyhä kolminaisuus kietoo mut takaisin kuplaansa. Siinähän sitten taas räpiköin pimeässä. Katsotaan miten käy. Keskustelen ihmisten kanssa pääni sisällä, se tuntuu mukavammalta kuin keskustelu oikeasti. Sitten käy niin että tavatessa en löydäkään mitään sanottavaa. Jännityn kun pitäisi lähteää viettämään sosiaalista elämää, jännityn kun meille tulee vieraita. Käden hikoavat, olo on kuin kahvipannullisen jälkeen. En ole aiemmin tajunnut sosiaalisuuden ja jännityksen liittyvän toisiinsa, ainakaan näin voimakkaasti. Sanoin äidille siitä ja se sanoi että tervetuloa kerhoon. Muistan että ennen asiakaspalveluduunia minua vaivasi sama, duuni helpotti sitä. Nyt olen ollut kotona monta vuotta ja sosiaalinen elämä on kutistunut, joten vaiva aikoo palata. Mulla on projekti hiustenvaalennus. Soodapesulla lähti väriä, seuraavaksi askorbiinihappoa. Sit taas viikon päästä soodaa. Päänahka varmaan tykkää hyvää -_- Äiti kävi kylässä, katottiin Tarot-kortteja. Hyvä olla välillä vähän planeetoilla, kun on kerran planeettaystäviä.

20.1.2017

Joko taas?

Pyhä kolminaisuus: Turhautuminen, ahdistus ja levottomuus. Lisäksi päälle puskee väsymys ja itkeskely. Tätäkö tämä taas on lähes neljän vuoden tauon jälkeen? Mä en edes muistanu miltä tuntuu haluta pois/kadota olemassaolosta. Tää demoni iski kyllä salaman lailla taas muistikuvat johonkin tunnemuistiin. Samanlainen olo, niin väsynyt ja raskas ettei jaksaisi edes hengittää. Plussaa että ruuanlaitto sujuu taas, eikä toi paska fiilis ole päällä koko ajan. Se vaihtelee päivässä on/offilla monta kertaa. Illalla on pahinta kun pitäs nukkumaan käydä, yötkin ovat levottomia. Heräilyä ja ihan ihmeellista unensekaista kauhun tai pelon tunnetta. Unihalvauksia. Kummallista. Toisaalta tää voi olla seurausta siitä että kevät alkaa tulla. Kukapa sen tietää. Mulla on usein vaikeinta tammikuusta huhtikuuhun. Kauhee overdrive tai sit passivoituminen+kiukkupaskaa. No jos toi harrastelu auttais ni menis aika nopeemmin :) Löysin Lahdesta hennaa, tosin jo viime keväänä. Pussi on puoli kiloa ja hintaa 4,90. Aika karkeaa tavaraa joten jos meinaa tatuointeja tehdä niin joutuu sihtaamaan useamman kerran. Väri on intensiivinen. Tatuoinneissa taittuu selkeästi ruskeanpunaiseen kuin tummaan punaiseen. Sormissa 12 tunnin vaikutusajalla väri tummuu oranssinmustaksi. Paketissa lukee Product of Iran, Red Henna. Itse hennajauhe on pakattu kangaspussiin jossa lukee Hana Atabake ja Aazam Yazd. Väri tarttuu suht nopeasti ihoon, yhtä nopeasti kuin kokeilemani BAQ hennat kuten Hennacat's cream ja Rajasthani Organic, mikäli tahnan teko on mennyt just eikä melkein.

11.1.2017

Vetämättömyyden karkoitusta

Väsymys piinaa, vuorotellen ylivirkeyden kanssa. Tuntuu että silmät ei aukea missään vaiheessa päivää. Ehkä sit illalla seitsämän aikaan, paitsi eilen. Olen koittanut saada vetämättömyyttä pois liikunnalla, mut jotenki ei inspaa mikään. Tankoilu piristää jonkii verran kun sujuu omasta mielestä ihan hyvin. Ja kaikenlisäks se on hauskaa. Ysärit soimaa ja tangolle keikkumaan. Kädet ja ihan kummalliset lihakset ovat kipeinä pari päivää joten en uskalla keikkua tuossa edes joka toinen päivä. Satutin olkapääni n. kuukaudeksi aiemmin joten veikkaan että aloitin ehkä turhan rankasti ja laiska kun olen niin lämmittelyt jäivät väliin. Ehkä opin jotain... Sanoin itseni irti duunista, koska aion lähteä opiskelemaan ensi syksynä. Työn, duunin ja perhe-elämän yhdistäminen saattaa olla turhan rankkaa. Kymmenen vuotta kirjoilla samassa duunipaikassa vaikka kesätöihin piti mennä vaan yhdeksi kesäksi :D Vaikka olen ollut vajaat viisi vuotta poissa työelämästä, silti painajaiset töistä jatkuvat. Eihän siellä ole enää tuttujakaan :o Kirppiksillä ei ole tullut käytyä, paikallinen on niin surkea. Joulu on kirjaimellisesti lusittu, sukulointia stressiä, riitaa ja univelkaa. Uusi vuosi toivottavasti uudempia tuulia :)

28.8.2016

Aaltoliikkeitä 2

Kyllä huomaa että on mieli muuttuva. Keväällä oli draivi päällä joka ehtyi kesän aikana.  Kesää piinasi väsymys ja innottomuus pääosin. Tuntuu että joku kuorsaa pään sisällä eikä suostu lähtemään. Pelkään jatkuvasti sitä että alkaa taas masentaa enemmän. Kestovitutus, turhautuminen sekunnissa. Välillä toivoisin että söisin vielä Cipralexiä, se vei vitutuksen ja oli hyvä olla. Miinuksena yökötys ja yyberi väsymys. Vitutukseen toimii kävelylenkki tai metsässä kykkiminen, tekeminen. Mut aina ei ehdi. Koitan saada taas lenkkeilystä kiinni koska selkeästi siitä on apua mielialoihin. Kävin poimimassa nokkosen siemeniä viikko sitten ja oli mukavaa. Puhun itsekseni ja niille kasveille joita kerään :D Suurin ongelma ja huono tapa on varmaan se että mulla jää negatiiviset ajatukset kiertämään kehää ja takerrun negatiivisiin asioihin mielettömän helposti. Koitan opetella siitä pois koska selkeesti on parempi mieli kun ei stressaa asioista joille ei yksinkertaisesti voi mitään. On hyvä aloittaa siitä että on hetkessä enemmän läsnä ja kiinnittää huomiota sellaiseen mikä saa nauramaan ja ilahduttaa. Vaikka olenkin monesti hapan niin silti haluan tuoda iloa toisille ja ilahduttaa huomaavaisuudella. Omassa arjessa se ei ehkä toimi niin hyvin koska tavallaan siinä on koko ajan eikä näe sen arkilaatikon ulkopuolelle. Miksei sitä puolisoakin voisi ilahduttaa vaikka pesemällä kahvikuppi valmiiksi keittimen luo tai kiittämällä erikseen siivouksesta. Pieniä asioita mutta suuri merkitys.