Kiteen reissu

Olen käynyt Kiteellä viimeksi 2004, en muista reissusta mitään muuta kuin matkaseuran. Sitä edeltävät reissut ajoittuvat ennen vuotta 2000. Siellä on papan ja hänen siskonsa lapsuudenkoti, Närsäkkälän kylässä. Papan isä sekä hänen kaksi sisarustaan asuttivat paikkaa, papan äiti muutti Havukkasaaresta mentyään naimisiin Tiaisten sukuun. Paikkaa asuttaneet sukulaiset ovat kaikki haudattu Valkeavaaran hautausmaalle, paitsi pappa.

Närsäkkälän paikka toimi kesämökkinä kauan, kunnes katto tuli sisään v.2016 aikana. Lapsena en arvostanut kesäreissuja pätkääkään. Kuukausi keskellä korpea, hiljaista ja tylsää. Pakollista marjojen poimintaa. Aloin skipata reissuja heti kun olin tarpeeksi vanha.

Mökillä pyörähtäminen ei sinänsä herättänyt mitään tuntemuksia, innostuin lähinnä nostalgiasta jota mökin kalusto tarjosi. Olin nähnyt mökillä olevat tavarat viimeksi lapsena ja muistin ne yhä. Paikka on niin metsittynyt ettei maisemakaan näytä enää tutulta. Pihapiiri on kutistunut. Samoin Kiteen keskusta, muistin että talot ovat etäämmällä toisistaan. Kiteen reissun houkuttimena toimi Aurin keikka. Sisko ja äiti ovat käyneet Kiteen reissulla lähes joka kesä, vaikka mökkiä ei olekaan. Majoitus tapahtuu muualla. Tänä kesänä oli hyvä syy lähteä mukaan, ja tuntuu että tuskin jää viimeiseksi. Hiljaista, rauhallista ja vähän ihmisiä, syrjemmällä ei juurikaan. Eli siis täydellistä.

Aitta, "Vanha Piha" ja Pennasen kaupan kassi

Ensimmäisenä iltana keikalle, toisena päivänä kierros Närsäkkälässä josta Pyhäjärven rantaan keräämään kiviä (kuten aikoinaan :D) Lapsuuden uimapaikkoina toimivat Palolampi ja Pyhäjärvi. Muistikuvissa tuulee paljon, eikä todellisuus pettänyt nytkään. En tajua miten siellä voi olla niin paljon hienoja kiviä. Pyhäjärveltä suuntasimme Valkeavaaraan rukoushuoneelle jonka kupeessa on pieni hautausmaa. Korppi raakutti vierailun aikana lähistöllä. Eli juuri oikea tunnelma. Hautausmaan maaperä on aika jännä. Hiekka muistuttaa tomusokeria ja siellä kasvaa mäntyjä. Hiekan takia tuntui että on liukasta. Valkeavaaran hautausmaa/rukoushuone on perustettu n.1937  (noin arvio siksi etten muista faktaa ulkoa) Mutta sukua on ollut Närsäkkälässä jo sitä ennen, pohdin että mihin heidät on haudattu? Jää selvitettäviin mysteereihin.

Pyhäjärvi, oksien takana Havukkasaari

 

 

Keskustan maleksimisreissu sisälsi Nightwish-näyttelykierroksen, kirppiksen ja reissun Kupiaisessa.  Vaikka teini-ikäisenä lähes hengitin bändiä niin näyttely sisälsi paljon uutta nippeliä. Holy Grail hetkeksi muodostui nähdä ensimmäisiä julkaisuja sekä demonauha, niin ja bändipaita Oceanbornin ajoilta. Kiteen kansallisvaate julkaisun aikaan ^_^ Vähän niinkuin että kaikkien Muhoslaisten mummojen kaapeista löytyi Sentencedin kasetti :D En ole kauhean kiinnostunut enää matkamuistoista tai bänditavaroista joita voi vain ostaa. Vuosiluvuilla olevat kiertuepaidat menevät, mutta en oikeastaan käytä niitä. Minulle ei ole yhtä oikeaa bändiä eikä genreä, jos se avaa kyynelhanat tai nostaa ihon kananlihalle niin jatkoon. En halua edustaa mitään genreä tai bändiä. Mulle tulee hassu olo bändipaidassa. Kerään matkamuistoiksi kiviä paikoista jotka edustavat tärkeitä asioita, ne voivat olla myös käpyjä, oksia jne. Lapion kanssa jonkun lempibändin tyyppien pihaan lol :D Vasaran ja taltan kanssa Kiteen kirkolle kairaamaan seinästä palaa? Riittää että kohde on näköetäisyydellä ja yleensä matkamuistot tulevat näkökenttään spontaanisti. Palatakseni bändiin, niin vaikka Nightwishista kasvoi maailmanluokan bändi arvostan suuresti sitä että Tuomas jäi kotiseudulleen. Moni tuntuu lähtevän isoihin kaupunkeihin tai ulkomaille menestyksen myötä. Mutta kun katsoo Kiteen maisemaa, niin en itse ainakaan osaisi kaivata muualle. Lapsena paikka ei ehkä ollut mieluisin, mutta nykyisellään siinä kiteytyy kaikki mitä kaipaan.

On se hieno