Kesälomaa viikko jäljellä, tuli kyllä tarpeeseen. Sohvan ja jääkaapin välissä kulkee ura. Sain ikkunat pestyä ja kyllä on luksusta, sitä ennen ne on pesty ennen muuttoamme tähän. Nyt kehtaa pitää verhoja joista ruutu näkyy, eikä pelkkiä valoverhoja :D Vitkastelin pesun kanssa, koska ei ole ikkunan puitetukea ja ruudut ovat sen verran leveät, että pelkäsin niiden kärsivän avatessa. Hätä keinot keksii ja käytin ruokapöytää ja kirjapinoa jolla sain puitteen tuettua paikalleen, vähän hazardia mutta ei ole niin justiinsa.
Töllerössä on pyörinyt jalkapallo, korealaiset sarjat sekä Uuno Turhapurot. Bonuksena löysin Kummeli Kultakuumeen jota en ole vuosiin nähnyt. Vielä ehtii :D Tein 8 litraa kimchiä joka hupenee kyllä silmissä. Yksi ämpärillinen menee kaverille, joka on myös suuri kimchin ystävä :)
Loma-aika on pääosin ollut aika matalalentoista. Ei ole kipinää mihinkään kuten yleensä on edes vähän. Ei itketä, ei naurata, ei tunnu miltään. Mukavat asiat eivät sytytä. Ajattelin että syypää on stimulanttilääkitys, mutta luulen sen peittäneen monia juttuja. Lääkitys teki aikaansaavaksi ja elämän tasapaksuksi. Kuukaudenkin tauon jälkeen on yhä vain tasapaksua. Mutta ehkä aivot tarvitsevat enemmän aikaa palautua. Liikunnan ja ulkoilun puute näkyy mielialassa. Nyt viimeisellä lomaviikolla on ollut enemmän parempia päiviä. Laitoin jopa viestiä kaverille että vois kahvitella, en ole käynyt kylässä kohta puoleentoista vuoteen ja yhteydenpito ihan minimiä. Jos se aurinko sittenkin paistaa vähän tällekin suolle. Onneksi en ahnehtinut tekemistä lomalle vaan oikeasti lepäsin ja söin hyvin. Sain itseni ulos ja jopa rannalle. Haaveilen matonpesusta ja mustikankeruusta. Matonpesuun tarvii varata lepoaika, jos tänään puurtaa, niin seuraavaan pariin päivään ei tarvitse haaveilla mistään, kun aivot ovat solmussa. Saattaa särkeä ranteitakin, kuten imuroinnin jälkeen.
Pää on ollut omituisen hiljaa ilman stimulantteja, yleensä siellä pyörii Sirkus Sariola. Viime päivinä Sirkus on osoittanut heräämisen merkkejä. Onneksi. Etanan vauhdista ja vireystilan vaihteluista en pääse, mutta sellainen minä olen. Onneksi lomalla voi torkahdella kun huvittaa ja toimia just niin hitaasti kuin huvittaa.
Yksi asia joka varmasti vaikuttaa elämänlaatuun on se, ettei mulla ole elämässä tavotteita tai unelmia. Olen ollut samassa tilanteessa 10 vuotta sitten. Mieliala laskee kun ei ole mitään mitä kohti mennä elämässä, tai ideoita siitä. Siis arjen tavotteista, jotka eivät vaadi ajallisesti esim.viittä vuotta. Pienempiä tavotteita ainakin alkuun. Kun mulla on tapana haluta kaikki heti ja sit lässähtää. Onnistuin 10 vuotta sitten rakentamaan suht säännöllisen treenin tangolla ja hain opiskelemaan. Siinä oli ohjelmaa ja tavoitetta useammaksi vuodeksi. Sitten vaan sätkin pimeässä kun ei ole mitään, mitä kohti mennä. Motivaatio nolla.
Mut jos nyt alkaisi näkyä joku valo, kun se syttyi jo aivoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti