Koti-ikävä

Muistelen jollain tapaa blogin kulta-aikaa, kun vielä löytyi kipinää kirjoittaa. Luonnonkosmetiikkailua ja ekoilu-boostia jnejne. Masennusta ja ensimmäisen lapsen syntymää. Sosiaalista elämää oli tuolloin enemmän. Kaipaan niitä ihmisiä joita silloin oli elämässä. Ovathan he edelleen mutta niin moni asia on muuttunut- liikaa. Tai sitten on itse muuttunut. Mielenkiinnon kohteet eivät ole muuttuneet mihinkään. Luonnonkosmetiikka, kasvivärjäys, kasvisruoka, musiikki ja nostalgiatrippailu. Tuntuu että moni on erakoitunut, eikä yhteyttä saa soittamalla eikä viestillä. Harmittaa. Eikä tavallaan saa niihin ihmisiin samanlaista yhteyttä, on vain vaivaantunut hiljaisuus. Kyllä mä sen ymmärrän jotenkin että osa ihmisistä vain käväisee jossain elämänvaiheessa ja sittn tiet eroavat pikkuhiljaa. Oon niin tyytyväinen että olen matkalla kohti tavoitettani- kosmetologin tutkintoa. Silti koti-ikävä kaivaa. Kaikki ne vähätkin ystävät jäivät Heinolaan ja oon tosi huono ystävystymään.

Projektia

Henna on tummunut hiuksissani liikaa. Aiemmin halusin punaisen, mahdollisimman tumman sellaisen. Nyt haluaisin palata kuparin väriseen, jonka värinen tukkani oli hetken aikaa vuonna 2008. Ostin pullon Garnierin vaalennussuihketta ja levitin hiuksiini ohjeen mukaan. Nyt jää nähtäväksi saanko tällä mitään tuloksia aikaiseksi, koska henna reagoi todella huonosti vaalennuksiin ja värinpoistoihin. Kyllähän se vaalenee, mutta ei se pois lähde. Mulla on vieläpä kunnon kerrostuma hennaa päässä kun en ole kymmeneen vuoteen muuhun koskenut. Jännittää myös kuinka päänahka reagoi vetyperoksidiin. Koulussa on käsitelty käsienhoitoa ja muuta ammattiin liittyvää yleistä asiaa. Kynsienlakkaus on ainakin tällä hetkellä mulle rakettitiedettä, eikä mikään ole tarpeeksi hyvä. Mutta harjoittelua vaatii että pääsee hyvään lopputulokseen. En ajatellut että käsi voisi harjaantua kynsien lakkaamiseen. Mutta niinhän se menee piirtämisen kanssa myös. Taito ruostuu jos sitä ei harjoita. Tai siinä ei voi oppia hyväksi jos ei harjoittele.

Muutto suoritettu

Muutto Forssaan suoritettu. Ihan absurdia olla jossain muualla kuin Heinolassa. Mutta voin sanoa että tykkään. Keskustassa on palvelut kohdillaan, isot kaupat lähellä yms. Miinuksena olemattomat liikenneyhteydet Lahden suuntaan sekä todella kalkkinen vesi joka saostuu heti. Mut onneksi siivoustukku on lähellä ^_^. Ennen muuttoa byrokratian rattaat piti laittaa pyörimään ja kyllähän ne pyörii... meikäläisen kannalta solmuun. Kaiken piti olla kunnossa ja kaikkien liitteidenkin ok, no eipä ollut. Elän hakemusten suhteen vielä muinaisaikaa, käytän paperilomakkeita ja tulostan liitteet. Siinähän on iso riski että ne häviävät. Siltä kyllä tuntuu koska liitepyyntöinä on sellaiset liitteet jotka olen jo toimittanut. Huomenna alkaa koulu. Jännä kyllä että silmät ovat auki tänään jo seitsämältä, tavallisesti en saa silmiä auki edes ennen puolta yhdeksää.

Muutoksen tuulia

Niinhän siinä sitten kävi. 20 vuoden taipale Heinolassa päättyy. Sain opiskelupaikan Forssasta. En osaa sanoa mitä jään kaipaamaan täällä eniten. Sitä että tunnen lähes jokaisen kadunkulman ja paikan, muistan ihmisten kasvot, sukulaisia ja kavereita vai tätä asuntoa. En osaa nimetä pahinta koska ne kaikki tuntuvat yhtä aikaa pahoilta. Tiedän että tänne pääsee aina takaisin ja kylään sukulaisille ja katsomaan ystäviä. Mut pelkään jollain tasolla erkaantuvani mulle tärkeistä ihmisistä. Mutta se ei ole totta, tunteet vain puhuu mulle eri asioita kuin järki. Ja järki yleensä jää tunteiden alle. Silti kaiken keskellä tunnen helpotusta siitä että asiat nytkähtivät liikkeelle ja olen matkalla kohti tavotteitani. Pääsen ulos siitä jämähtämisen kuplasta johon pelkäsin jääväni. Ikuisesti Cittarin kassalla kun en uskalla päästää irti etten olisi työtön, silloin siitä tulee pakkotyötä. Henkilökohtaisesti irtisanoutuminen oli vaikein osuus. En dissaa enkä syyllistä työttömiä ihmisiä, ei duuniin niin vain kävellä. Mulle on itselleni ihan älyttömän vaikeaa olla työtön, siitä tulee olo että on huono ja laiska ja ahdistus. Jotenkin mun päähän on iskostettu asenne että ihan sama mitä duunia teet kunhan jotain teet. Mut ei sitä eikä sitä eikä sitä eikä tota kun on paska palkka ja tuhat muuta syytä.  Se kaventaa aika paljon sitä mihin oikeasti haluaisin. Mut nyt aion opiskella kosmetologiksi ja mahdollisesti lähteä yrittäjäksi. Se on se mitä haluan tehdä, ei se mitä muut odottavat minun tekevän.

Hennailuasiaa

PUHTAAT EI SEKOITTEET (Incissä vain Lawsonia Inermis)

MacUrth, punainen ja voimakas punainen (luontaistuotekaupat)
Satva (S-market, Prisma)
Punnitse ja Säästä-henna läpinäkyvä pussi
Khadi, punainen (eines henna) -mm.  Ruohonjuuri, Ekolo
Jamila Superior Quality henna (BAQ ja hiuslaatuinen) saatavilla alla listatuista ulkomaisista nettikaupoista. BAQ laatuisessa hologrammihohtoinen pakkaus, sekä satokausi merkattu.

Suomalaisia nettikauppoja:
Tuoksukauppa.net (pääosin BAQ laatuisia)
Inun.fi (Sahara Tazarine-henna)

METALLISUOLALLA (SODIUM PICRAMATE) TERÄSTETYT
Henne Masria Rapide, burning red (P&S)
Henne El Cahira, mahonki (P&S)
Henne Color Paris (Auburn, acajou eli mahonki) Loput sävyt sekotteita cassiasta, indigosta ja hennasta) (P&S)

MAHDOLLISESTI PUHDAS:
Henne Color Paris (Cuivre Naturel, eli kupari) incissä vain Lawsonia Inermis Leaf Extract

Ulkomaisia luotettavia nettikauppoja joissa ainoastaan BAQ-laatuisia puhtaita hennoja
Hennaserai.com (virolainen kauppa, sivuston saa myös Suomeksi)
Hennacat.com (brittiläinen nettikauppa)
Henna-boy.co.uk (brittiläinen nettikauppa)
HennaSooq.com (amerikkalainen nettikauppa)
Mehandi.com (amerikkalainen nettikauppa)

Metallisuolat:
Kertyvät hiuksiin ja saattavat aiheuttaa ikävän yllätyksen jos värjää tavallisella hapetevärillä päälle. Hiukset saattavat katketa tai värjäys epäonnistuu. Osa hennavärjäysten kauhutarinoista johtuu metallisuoloista kun ne ovat reagoineet hapeteväriin tai permanenttiin kampaajalla tai kotivärjäyksen yhteydessä.

Samat silmänreiät :D

Tää kevät on ollut kyllä jonkinlaista itsetutkiskelun aikaa, aika paljon uusia oivalluksia siitä miksi olen minä. Tai tarkemmin mitkä asiat tulevat sieltä selkärangasta automaationa joille en mitään voi ja joista haluaisin päästä eroon. Myös pohdintaa vanhenemisesta. Huvittavaa sinänsä että ihan ku silmänreikien sisältä katsoisi ihan sama kakara kuin 20 vuotta sitten. Tuntuu samalta. Vain peilikuva kertoo että ikää on tullut. Ei nyt ehkä ihan noin mustavalkoisesti voi asiaa kuvailla, mutta se "aikuisuus" ei tunnu miltään. Samalta tuntuu kuin ennenkin, ajatuksiin on tietysti tullut enemmän sävyjä kuin lapsella. Joten odotettavissa on että 20 vuoden päästäkin tuntuu samalta mutta peilikuvaan tulee lisää vuosia.

Soitelkaa

Voihan face... Olin varma että en hyödy siitä mitenkään. Sitä kautta on kumminkin ryhmiä joiden kautta voisin saada kimppakyytejä harrastuksiin ja päästä turhasta tavarasta eroon. Hyödyllistä siis. Siitä en pidä että jos minut pitää akuutisti saada kiinni ja jätetään viesti johonkin facen viestilaatikkoon. Sitten valitetaan kun mua ei saa kiinni. Nooh, puhelu ja tekstiviesti ovat edelleen olemassa, miksi et käyttäisi niitä? Jokaisen ihmisen ei voida olettaa käyttävän facea joka päivä, jokainen ei myöskään omista älypuhelinta. Facen messenger on korvannut tekstiviestit. Mut mitä jos ei oo kumpaakaan? No saa nähdä ymmärtääkö kukaan.