On niin hiljaista. Paha mieli puskee väkisin pintaan, vaikka kuinka koittaisi ajatella että parempi näin. Luopumisen vaikeus kun aika on täynnä. Mihin kaikki vuodet katosivat yhtäkkiä, kun kaikki kävi niin nopeasti? Aina sitä toivoisi vähän lisää aikaa. Mieleen tulee elävästi elämän rajallisuus joka koskee meistä jokaista. Kelloa ei voi kääntää takaisin vaikka kuinka haluaisi. Vaikka luopuminen on tiedossa se tulee silti liian äkkiä. Joka kerta.
31.10.2021
Suru
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hei kuka vei verhot?
Sumuverho on poissa, se päänsisäinen. Tai siis tavallaan on. Muuton jälkeen sain energiaa jota odotin pitkään. Ihan omituista. Joko kevät el...
-
Ostin taasen parin kertakäyttölinssejä. Oranssit halusin joten ajattelin että Apricot olisi värinä Novalensin oranssia vastaava. Lopputulos ...
-
Esimerkki siitä, kuinka en voi ohjeita kauheasti soveltaa, muuten se ei mene "oikein". Olen tehnyt kimchiä Maangchin ohjeella . Ih...
-
Hmm. Toisinaan kaipaan sitä millaista oli lapsuudessa ja teini-iässä, kun ei ollut älypuhelimia ja tietokonetta joka taloudessa. Äiti sanoi ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti