On niin hiljaista. Paha mieli puskee väkisin pintaan, vaikka kuinka koittaisi ajatella että parempi näin. Luopumisen vaikeus kun aika on täynnä. Mihin kaikki vuodet katosivat yhtäkkiä, kun kaikki kävi niin nopeasti? Aina sitä toivoisi vähän lisää aikaa. Mieleen tulee elävästi elämän rajallisuus joka koskee meistä jokaista. Kelloa ei voi kääntää takaisin vaikka kuinka haluaisi. Vaikka luopuminen on tiedossa se tulee silti liian äkkiä. Joka kerta.
31.10.2021
Suru
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
Kävin eilen sosialisoitumassa, kaffella työkaverilla. Tuli puhetta jostain mekosta joka oli kuulemma kuin elokuvasta Sound Of Music... ei si...
-
Olen käynyt Kiteellä viimeksi 2004, en muista reissusta mitään muuta kuin matkaseuran. Sitä edeltävät reissut ajoittuvat ennen vuotta 2000. ... -
Kesäloma! Vaikkakin syyskuu kääntyi jo esiin, mutta ei sillä ajanjaksolla ole niin väliä. Jos toivoa voi niin touko-kesäkuussa tai sitten m...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti