Olen asunut Lahdessa. Mielikuvissani Kiveriö on säilynyt samanlaisena kuin kuvissa näen. Vaikka kyseessä on lähiö, niin pidän tästä lähiöstä. Pidin siitä jo lapsena. Paljon mäntyjä ja sijainti korkealla kiveriönmäellä. Maisema ei ole juurikaan muuttunut siitä kun olin 5-vuotias, toki taloja on maalattu ja kauppa lopetettu.
Ahtiala. Nykykuvissa talot ovat ihan karseassa kunnossa. Taisivat ne olla ulkoisesti olla karseita jo lapsuudessa, mutta lapsen mieli ei välittänyt. Polut ovat kasvaneet umpeen ja maisema on muuttunut. Ympäristö tuntuu kutistuneelta toisin kuin Kiveriö. Muistikuvat Ahtialasta ovat tuoreempia, mutta silti se tuntuu maisemaltaan kaukaisemmalta kuin Kiveriö. Ehkä Kiveriö kuuluu paikkoihin jotka olen tuntenut kodikseni. Tosin Ahtialasta poismuuton jälkeen kaipasin takaisin pitkään. Kuvittelin ehkä että palaaminen saa kaiken ennalleen, kuten monesti elämässäni. Ajankululla ei ole merkitystä. Vaikka olen unohtanut miten perseestä oli kun samasta pihapiiristä olevat lapset muuttivat pois. Tavallaan viimeinen vuosi 96-97 jäi aika yksinäiseksi siellä. Mutta muistelen että en osannut käsitellä omaa tunnettani siitä mikä on vinossa. Oli vain pitkästymistä. Ahtialan maisemissa kuljen yhä eniten kun näen unta vanhoista asioista. Viime yönä olin menossa Laitumen kahvilaan ja sen vieressä sijaitsevaan kauppaan jonka nimi oli Ruokavarasto. Kuljen vanhaa koulutietäni usein.
Haaveilin että olisi voinut tehdä kierrosta omissa vanhoissa osoitteissa ja ottaa kuvia. Muistikuvissa olevia maisemia ei enää saa mistään tallenteista. Olis ihan hirveen siistiä jos ihmisen mielestä saisi teetettyä valokuvia. Ja jos mä saisin aikakoneen niin kävisin vähän vaatekaupoilla.
Olen käynyt psykologilla joka on kartoittanut sukutaustaani neuropsykiatrisia testejä varten. Äidin puolelta ei nouse muuta kummaa kuin alkoholismia ja erakkoluonteisuutta. Veikko-pappa pomppaa ainoana henkilönä esiin suvun monitoimi-ihmisenä. Lähes kaikilla on ollut menestynyt elämä ja pitkä ura. Isäni puolelta on myös alkoholismia, sekä keskeytyneitä opintoja, holtittomuutta, epämenestynyt elämä.
Pojallani on adhd ja asperger. Mikä on oma osuuteni asiaan, sitä en tiedä vielä, mutta adhd tulee hänen isänsä puolelta ihan selkeästi. Saa nähdä kuinka käy.
Tästä sitten vähän uutta ABBAA 40 vuoden tauon jälkeen, ihan sitä itseään eli hyvää :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti