Vähän valoisampia päiviä, olen huonojen ajatusten ulkopuolella eivätkä ne tee raskasta oloa. Vaikka ne ajatukset ovat yhä olemassa.
En oikein tiedä onko elämä lahja vai tuomio, tuntuu molemmilta. Paljon on hyvää joka ilahduttaa, mutta se ei ole ihmisen aikaansaannosta. Samaan aikaan on pakotettu seuraamaan ihmisluonnon typeryyttä maailmassa, jossa raha sanelee kaiken. Eivätkä nämä ole uusia ajatuksia. Lueskelin eilen vanhoja juttuja, niin samantyyppisiä merkintöjä olen tehnyt päiväkirjaani jo 2005. En löydä ulospääsyä näistä ajatuksista.
Jos uskoisin edellisiin elämiin ja uudelleensyntymiseen, niin olisin varma että olen tullut tänne ihan muualta tai että suoritan ihmiselämän rangaistuksena pahoista teoistani.
Huonoimpina päivinä tuntuu niin epäreilulta että ei ole virtaa eikä jaksa. Uni ei virkistä ja kuljen sumussa päivästä toiseen. Nukahtelen istuvilteen monta kertaa päivässä. Tiedän ettei se ole normaalia, mutta mitään fyysistä vikaa ei löydy. Enkä usko sen olevan esim.masennuksesta johtuvaa, koska ominaisuus on ollut minulla jo vauvaikäisestä. Tiedän että se on aivoista johtuvaa mutta voi olla pitkä ja kivinen tie tutkituttaa mikä aiheuttaa torkahtelun ja vireystilojen laskun ja aivosumun.
Sain äidiltä Tuoksumataraa, se on se tuoksu jota olen etsinyt. Tuoksumatarassa ja Maariantuoksuheinässä on sama tuoksuaine, kumariini. Tuoksuu kesälle ja hyvältä mieleltä, tuoksumuistoja siitä ei nouse mieleen. Frantsila-merkillä oli joskus tuote Taivaallinen Parfyymi joka tuoksui mm.maariantuoksuheinältä. Harmi ettei tuotetta enää saa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti