Kasetteja

Huomaa selkeästi että tasapaino on huonommassa jamassa. Unohtelen yksinkertaisia asioita, enemmän kuin normaalisti. Yleensä muistan koska mennään töihin ja lähden oikeaan aikaan. Nyt tuntuu että sellaiset arkipäiväiset asiat jotka sujuvat automaatiolla, eivät kyllä suju mihinkään.

Työ koostuu pienistä palasista ja muistettavaa on. Arki koostuu pienistä palasista ja siinäkin riittää muistettavaa. Kun automaatiolla toimivat asiat alkavat sakkaamaan, tiedän jotain olevan pielessä. Kalenteriin merkkaaminen auttaa jonkin verran, mutta rekisteröin ympäristöstä sattumanvaraisia asioita. Esimerkiksi että olen nähnyt jonkun esineen jossain nurkassa lojumassa kuukauden ja niitähän riittää. Lojuvia asioita. 

Väsymys iskee heti aamusta, kun tiedostan kaikki lojuvat asiat. Hoidan prioriteetit (kaupassakäynti, ruuanlaitto, seikkailut pyykkivuorella) ihan kohtalaisesti. Töissä hoidan pakollisisa asioita niin paljon kuin ehdin, vaikka hoitamattomien asioiden pino on ikuinen. Joinain päivinä ne lojumiset huutavat kovempaa, nyt on ollut sellainen tilanne jonkun aikaa. Vaikka mikään niistä asioista ei ole kiireellinen.

Kuvailen sitä asiaa paperipinolla joka painaa ihan helvatasti. Pino alkaa kasvaa. Joka päivä tulee uusia papereita jotka odottavat käsittelyä. Arjen pakolliset asiat katoavat pinosta ensin, samoin töissä tehtävät pakolliset asiat. Joka ikinen pyyntö keneltä tahansa tuo pinoon yhden paperin lisää. Myös itseltä tulevat pyynnöt, kun on tarve tehdä asioita jotka odottavat. Pino kasvaa huomaamatta odottavista pyynnöistä vaikka saan arjen asiat tehtyä. Sitten olen siinä pisteessä, että oman kropan lähettämät signaalitkin ovat liikaa. Nälkä tai vessahätä tuntuvat yhdeltä paperilta lisää pinoon, toisten ihmisten sanattomat odotukset ovat lisää pinoon. Lopulta on olo ettei jaksaisi edes hengittää. Uni ei virkistä eikä virtaa ole. On vain ikuinen jono odottavia asioita.

Adhd-lääke auttaa tässä vähän. Saan tehtyä paremmin ja saan tehtyä asiat heti. Mutta jos odottavia asioita alkaa kertyä liikaa, lääke aiheuttaa sen että koitan hoitaa kaiken heti.Tiedostan tekemättömät asiat paremmin ja ne myös huutavat kovempaa että tekisin ne heti. Lopputulos on se, että lamaannun sohvalle katsomaan telkkaria jotta pääni hiljenee. Lääke kyllä hiljentää virtaavia ajatuksia ja auttaa keskittymään jos kuormaa on kohtalaisesti.

Olen kovasti lähdössä ulos ovesta. Mutta en jaksa etsiä vaatteita. Turvapino ei ole sängyn vieressä mytyssä, joten vaatii ekstraenergiaa etsiä vaatteet. Työvaatteet olisivat helppo ratkaisu, mutta niissä ei saa kulkea kylillä.Ajattelin myös perata vaatekaappia pieneksi menneistä. Tarttis mennä kauppaan myös ja laittaa ruokaa, hoitaa lahja synttäreille jotka ovat tänään. Samoin pitäisi siivota. Isoin kynnys on näemmä pukeminen ja lähteminen ovesta, kun katsoo kokonaiskuvaa. Päässä pyörii ajatus että teen tämän asian X ensin ja puen sitten. Olen ollut kolme tuntia hereillä ja olen valmis ensimmäisille päikkäreille. Niiden jälkeen porskuttaa 2-3 tuntia jolloin on taas aika nukahtaa. Sinänsä raivostuttavaa, mutta niin mun pää toimii. Torkahtelua 2 tai 3 kertaa päivässä, mun päikkärit on monesti alle puoli tuntia. Riittää että torkahdan. Olen erinomaista leffailtaseuraa :D 

Päivän suunnitelman rakentaminen ehkäisee hommien ahnehtimista. Yksi tai kaksi arkiaskaretta ja niiden lisäksi joku rästi tai muu asia joka olisi kiva tehdä. Ei koko pinoa kerralla.

 Löysin äidin luota mun vanhan Sony Walkamanin. En tiennyt että se on yhä tallessa ja että jopa toimii. Sillä tuli kuunneltua monet itsenauhoitetut kasetit. Lainasin kirjastosta levyjä ja nauhoitin kotona kaseteille. Nauhoitin myös radiosta. Ylä-asteikäisenä soitetuimpia kasettihittejä oli Survivorin Eye of the Tiger (loistokkaalla ilmakitarasoololla) , sekä Europen Final Countdown. Dingo, Modern Talking, Bad Boys Blue olivat myös parin kaverin kesken kova juttu. Tämä on sinänsä hauskaa, koska en ollut teini 80-luvulla vaan 2001.

Löysin Walkmanin mukana jäljelle jääneitä kasetteja mun arkistoista. Kaksi Irwin Goodmania, 80-luvun hitit ja Bananaraman kasetti. Mun mielestä Irwiniä ei voi kuunnella muuta kuin kasetilta, äänenlaatu on juuri oikea. Harmittaa, että muut kasetit ovat kadonneet.

X-perience-Magic Fields, Pet Shop Boys-Introspective, CatCat-ByeBye Baby, Nylon Beat-Nylon Beat, loput omia nauhoituksia jossa Taikapeiliä, Prodigya, Tyrävyötä, Movetronia. Kaikkea en edes muista. Arvostin eniten yhtä kasettiani jossa oli 120 minuuttia. Muissa oli vain 90 ja yhdessä 60.