Veto pois. Parin myöhäisen iltavuoron jälkeen unirytmi on siirtynyt tosi myöhäiseksi. Pyörin vielä kahden jälkeen. Kuumuus aiheuttaa katkonaista nukkumista, kissa mouruaa öisin, lapset heräävät aamulla ennen kahdeksaa. Päivisin on sellainen möykkäsirkus että nukkuminen on mahdotonta. Liian väsymyksen raja on ylitetty, eikä nukkuminen onnistu siksikään. Kaikesta tulee suorittamista, kuten nukkumisestakin. Lapset haistavat väsymyksen ja jatkuva nahistelu alkaa, ihan kun ei pinna olisi kireällä muutenkin. Olen valmis pakkaamaan joka ikisen tässä taloudessa matkaamaan Timbuktuun. Jotta saisi edes hetken rauhaa ja hiljaisuutta. Silmälaput, korvatulpat, tuuletin ja setti Rauhan saarille on taputeltu.
9.7.2021
Univelka kertyy
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kelloa vastaan
Kaipaan sitä, kun ei oletettu että on tavoitettavissa koko ajan. Älypuhelin tuntuu taakalta taskussa, jatkuva muistutus siitä, mitä pitäisi ...
-
Kävin eilen sosialisoitumassa, kaffella työkaverilla. Tuli puhetta jostain mekosta joka oli kuulemma kuin elokuvasta Sound Of Music... ei si...
-
Olen käynyt Kiteellä viimeksi 2004, en muista reissusta mitään muuta kuin matkaseuran. Sitä edeltävät reissut ajoittuvat ennen vuotta 2000. ...
-
Kesäloma! Vaikkakin syyskuu kääntyi jo esiin, mutta ei sillä ajanjaksolla ole niin väliä. Jos toivoa voi niin touko-kesäkuussa tai sitten m...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti