Blogimaailma hiljenee, huomaan taas. Kuvat eivät ole minua varten, ne eivät kerro todellisuutta. Edes lähelle. Enkä voi jotain hetkeä vangita tarkasti kuvaan tai sanoihin. Pidän kuitenkin kirjoittamisesta enemmän. Pidän myös lukemisesta. Ainoat kuvakirjat joista pidän, ovat Agony Walk. joka on kuvakirja Sentencedin kiertueilta. Ja Maailman Ihanin Tyttö, jossa on kuvattu eri ikäisiä naisia kauniissa maisemissa ja vaatteissa. Pidän myös valokuvista. Mielummin sellaisita joista on kulunut jo aikaa. Tietokoneen arkistoissa on kuvia vuosilta 2005-2019. Kirjoittaminen myös pitää niinsanotusti sanan hallussa ja oikeinkirjoittamiset. Ihmiset eivät osaa enää kirjoittaa koska ei tarvitse. Edes kaunoa ei enää opeteta koulussa.
2.2.2021
Kuvia vai sanoja
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Elämän lahja vai tuomittu elämään
Vähän valoisampia päiviä, olen huonojen ajatusten ulkopuolella eivätkä ne tee raskasta oloa. Vaikka ne ajatukset ovat yhä olemassa. En oikei...
-
No eipä kauaa nokka tuhissut. Jäbä oli ilmeisesti pitkään hereillä kun koisasin tyytyväisenä vieressä koska nukahti sitten kun itse heräsin ...
-
Negatiivisuuden kehä jatkuu. Elämä tuntuu merkityksettömältä. Motivoituminen on vaikeaa. Ihmisten parissa oleminen on vaikeaa, tuntuu että e...
-
Ajatuksia elämän rajallisuudesta. Koti-ikävä. Tiedän että vanhempani eivät ole täällä ikuisesti. Yksinäisyyden tunne. Ystävyyssuhteet perust...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti