Ajatus kulkee

Vähän skarpimpaa oloa. Vanhan luokkakaverin tapaaminen keväällä ehkä avasi vähän silmiä. Mieleen jäi erityisesti lause että Elämä on niin lyhyt niin miksi pitää yhteyttä ihmisiin joille ei ole mitään sanottavaa tai ei viihdy heidän kanssaan.  Noinkin yksinkertanen asia on jäänyt multa jotenkin huomaamatta. Hölmöä. Stressaan monesti yhteydenpidosta ihmisten kanssa, et onko ne enää mulle tuttuja kun välit viilenee. Tottakai ne on ellei mene kymmentä vuotta ilman sanaakaan. Ja siihen on varmasti joku syy jos niin kauan menee. Turhaan tuhlaan energiaani miettien et pitäis soitella. Jos ei ole sanottavaa niin sellaiset ihmiset putoavat pois ihan itsestään. Ja tulevat takaisin itsestään. Tässä pitäisi pakata laatikoita, muutto jälleen menossa. Takaisin kotiin, Heinolaan. Ajattelin että olisin onnea ja auvoa täynnä mutta olenkin vain väsynyt :D Siirtymät ovat kamalia mutta onneksi nyt on siirtymä tuttuun paikkaan.