Ristiriitoja.

Ristiriitoja. Mä olen alkanut epäilemään uravalintaani. Mulla on kahdenlaista näkemystä elämästä. Toinen kuluttaa ja toinen on minimalistinen. Pyrin kuuntelemaan sisäistä minimalistiani. Olen hyvä heittämään tavaraa kiertoon ja pois, teen sen siksi että olisi helmpompi pitää siisteyttä yllä ja kun todellakaan ei niitä kaikkia asioita tarvitse. En siksi että voisi hankkia uutta hyvällä omallatunnolla. Koen elämän myös helpommaksi kun on vähän tavaraa. Itsensä hemmottelu ei ole väärin eikä materialistista. Mä ehkä näen sen väärin tavaroiden kautta ja siitä syntyy mulle ristiriita. Maailma on niin materiapainotteinen nykyisin enkä halua työkseni edistää ihmisten turhaa ostamista. Luoda tarpeita ja myydä niihin mutta niin markkinatalous toimii. Se tökki jo Citymarketin aikoina ja luulin että pääsisin siitä eroon jos lähden tekeään työtä jota haluan ja asiakaskunta muodostuu ihmisistä jotka hakevat kohdennettua palvelua ja ostavat tarpeeseensa. Supermarketissa myydään kaikkea kaikille vaikka ei olisi tarvetta. Mun on vaikea arvottaa omaa ammattitaitoani ja vähän ärsyttää se että siitä pyytää rahaa. En mä pyydä rahaa siitä että saan auttaa. Mutta ehkä sekin kertoo itsearvostuksen puutteesta. En pidä itseäni tai taitojani minkään arvoisena, tai ainakaan rahan.