Kevättä

Long time, no see. Kaikenlaista on maailmaan mahtunut. Henkilökohtaisia kriisejä, pohdintoja elämästä, liittyen aikalailla siihen miksi olen tällainen ja miten voisin olla parempi. Mitä elämässäni haluaisin ja mikä tuo tyytymättömyyttä. Mikä on tehnyt musta materialistin jnejne. Loppupeleissä törmään edelleen samoihin ristiriitoihin kuin nuorempana. Syy voi olla siinä että en sitten olekaan muuttunut niin paljoa loppuenlopuksi vaikka olen muuta kuvitellut. Voin sanoa kyllä että aurinko paistaa risukasaan enemmän kuin vuosiin. Pää ei ole ollut täynnä sumua satunnaisia laiskoja päiviä lukuunottamatta. On jotenkin kevyt olla, eikä ahdistus paina solar plexusta joka ikinen päivä. Kirjoittaminen auttaa purkamaan tunteita, ennenkuin ne painuvat sinne plexukseen painamaan. Mut joskus sekään ei auta, osa ajatuksista ei vain tyhjene päästä vaikka kirjoittaisi ne paperille. Silloin ne painuvat ahdistamaan väkisin eikä siitä pääse kuin puhumalla. Muistan sen kun oli pahin vaihe menossa, oli jatkuva tunne että solar plexus on vaan iso möykky joka vihloo ja muljuaa usein. Samaan aikaan pää puskee uusia ajatuksia kuin pikajuna. Ei auttanut kirjoittaminen, eikä mikään. Onneksi se on ohi. Huomaa että kevät on tullut, ikkunalaudalla kasvavat avokado ja passion. Kasvatusprojekteja riittäisi mutta kukkapurkit loppuvat kesken. Joka päivälle yksi pieni tavoite, pieniä askeleita positiivisuutta kohti. Koitan päästä eroon helpoista muutoksista, hakea hyvää oloa aineettomista asioista. Tekemisestä ja sen tuomasta hyvästä mielestä. Huomasin että haaveilen edelleen siitä kuvaamataidon opettajan pestistä. Tuntuu että se on jäänne jostain kaukaisesta ajasta mutta silti se tuntuu omalta. Toinen kiinnostava aihe olisi luonnonkosmetiikkaan erikoistunut kosmetologi. Tosin se vaikuttaa alalta jota en itsekään ota vakavasti, pinnalliselta. Ei se ole kuitenkaan koko totuus.