Lupa hiljaisuuteen

Kuvittelin aina että pitäisin päiväkirjaa ikuisesti. Kriisit elämässä ovat huomattavasti vähentyneet ja olen aina pitänyt blogia paikkana purkaa pahaa oloa. Ehkä se on hyvä merkki että kirjoituksia ei enää ilmesty niin tiuhaan tahtiin. Olen harkinnut kirjeiden lähettämistä ihmisille joita en ole nähnyt vuosiin, osoitteiden hankkiminen on vain hieman hankalaa jos facesta ei löydy. Minäkin poistin kaiken, paitsi profiilin. Siellä on hyviä kirppiksiä ja paikalliskirppis. En juurikaan jaksa lukea tilapäivityksiä ja ketä kiinnostaa mun tilapäivitykset? Kun en viitsi lapsista jauhaa aina, enkä retrosta tai kissoista. Tai meikeistä :D Kamerakin on aina vaan rikki joten kuviakaan en saa. Käsityökärpänen on taas purrut mutta en tiedä mistä revin aikaa.