Katoamisia

Kissa livahti rappuun ja sitä kautta ulos. Neljä päivää surua, turhautumista ja odottelua. Sekä päätöntä juoksentelua lähialueen metsissä. Paskinta on ettei voi tehdä asialle mitään sen jälkeen kun katoamisilmoitukset on jaettu. Kissan hakeminen metsästä on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Ei jälkeäkään. Enkä mä jaksa enää mahani ja kipeiden jalkojeni kanssa päivystää ulkona jos vaikka näkyisi jossain. Koitan vielä loukuttaa kisua lähimetsästä ja mahdollisesti ilmoittaa vanhoihin asuinpaikkohini jos kissa on hakeutunut "kotiin". Saman tien varrellahan nämä kaikki ovat ja tähän uuteen paikkaan muutettiin vasta muutama kuukausi sitten. Suru alkaa pikkuhiljaa vaihtua suuttumukseksi ja pettymyksiksi, mutta ei se muuta sitä että haluan kissani kotiin. Kaiken päälle yletön raskausväsymys ja kiukutteleva pikkupoika joka vaatisi myös huomiota osakseen. Mutta kun en mä jaksa, koko pakka on mennyt sekaisin kissan takia. Olen jotenkin lamaantunut eikä arki pyöri samaan malliin. Kohta kaikki kynnetkin on taas syöty, no kerkesiväthän ne olla muutaman kuukauden rauhassa muuton jälkeen.