Perus

En käsitä miten aamut voivat olla mielettömän hyviä, lähes aina. Päivä lähtee usein alamäkeen puolenpäivän jälkeen. Poikkeuksellisesti eilen oli hyvä päivä lähes koko päivän. Hermot menivät vain pari kertaa sen 20 sijaan. Onkohan mulla joku tapavitutus? Märisen joka asiasta helposti, vähän samaan tapaan kuin varvasta iskisi pöydän reunaan aina ohi kulkiessaan. Ei se kivaa ole mutta en osaa tehdä asialle mitään. On yksinkertaisesti paljon asioita joille en vain voi mitään, silti raivottaa ankarasti vaikka ajattelisin asian niin. Ei pitäisi takertua kaikkeen typerään. Löysin kirjastosta Neil Gaimanin sarjiksia, jäin koukkuun. Luin viime kesänä Sandmania vahingossa, ja nyt olisi kiva lukea kaikki. Saatavuus on vain hyvin rajallinen ainakin suomeksi. Voisi tänään vielä lähteä rantsuun koska huomenna on lähtö Lohjalle ja säät viilenevät hetkeksi.