Passiivinen pahvilaatikko

Uuvuttaa, perhe-elämä tuntuu lähinnä kivireeltä jota vetää perässään. Tässä tämän päivän tuntemuksia, ehkä huomenna on toisin. Tai sitten ei. Haittapuoli Cipralexissa on se että musta on tullut omasta mielestä ihan älyttömän vetelä ja passiivinen. Nukkuisin tai lojuisin sängyssä päivät pitkät jos vain saisin eikä päässä liiku juurikaan mitään. Unohtelen paljon. Menisipä se ohi. Viime aikoina on esiintynyt taas lyhyttä pinnaa ja turhautumista mitättömistä asioista. Lapsi tuntuu vieraalta. Toisekseen mua nakertaa että poju vain kiukkuaa mulle ja isälleen on itse aurinko. Mietin taas et mitä mä teen väärin, ihan kuin se rautakanki perseessä ei olisi jo ihan tarpeeksi tarpeeksi tällä äitiyden auvoisalla tiellä. Pahvipää kuittaa ja jatkaa seinään tuijottelua. Pahvilaatikko Alaskaan odottaa nurkassa.