Kummaa aikaa. No oikeastaan ollut jo pitkään. En tiedä mitä on meneillään psyyken ja kropan puolella mutta ne tuntuvat elävän omaa elämäänsä.
Yöunet katosivat jo kesällä, heräilen öisin ja on vaikea saada unta. Päässä ei liiku mitään, mikä pitäisi hereillä. Niveliin sattuu, varsinkin ranteisiin. Kierto on lyhentynyt viikolla. Se että väsyttää, ei ole mitään uutta. Olen varmaan syntynytkin väsyneenä lol.
Viimeisen vuoden aikana olen eristäytynyt. En halua tavata ketään, enkä käydä missään, enkä vastata puhelimeen. Mulla on olo että muut imevät mut kuiviin, koska en osaa sanoa ei. Sit jälkikäteen mua ottaa päähän kun en osannut vetää rajaa. Mutta ei tämä ole niin yksinkertainen juttu.
Kroppa on hälytystilassa. Sitä triggeröi puhuminen muille, puhelimen soiminen, siivoaminen. Ainoa hetki kun olen täysin rento, on yksin kotona, puhelin äänettömällä. Mä jostain syystä odotan koko ajan ilkeitä kommentteja tai kritiikkiä asioista joita teen/jätän tekemättä. Vaikka Villen kanssa ollessa, mä en ole saanut niitä koskaan, vaikka makaisin pershomeessa viikon niin ei tule sanomista tai syyllistämistä.
Mä olen aika varma että tämä on jotain vanhaa paskaa, jota nousee pintaan. Näkymättömyysviitta on aktivoitu, jotta välttäisin konfliktit. Mutta kun mä en ole tarvinnut sitä enää 15 vuoteen!!! Vituttaa että hälytyskellot soi koko ajan jostain ja skanneri käy, vaikka mitään syytä ei ole. Se on väsyttävää, enkä saa sitä pois. On toki ollut helpompiakin kausia/vuosia elämässä, enkä ole tajunnut mistä mun ahdistus on ollut lähtöisin. Vuosia hoidin kauppareissutkin sujuvasti, tänä vuonna kotoa poistuminen muualle kuin töihin on sakannut eniten.
Yksin olen turvassa, eikä yksikään hälytyskello soi.
Siihen vielä päälle "minä ite, ei tartte auttaa" ja mä en pyydä apua, en osaa. Koen että muiden vaivana ei tartte olla, asiat kannetaan yksin.
Mulla on mielenterveydessä kivisempi kausi menossa, et mä en jaksa nähdä sosiaalisiin suhteisiin vaivaa. Tai itseasiassa mihinkään. Energia menee näkymättömyysviitan pitämiseen ja skannerin käyttöön. Tämä sankari ei enää lennä, koska ahdistuspussi painaa tonnin.
Tarttis varmaan levätä, mutta toimeliaisuus pitää ajatukset poissa.
