Kävin eilen sosialisoitumassa, kaffella työkaverilla. Tuli puhetta jostain mekosta joka oli kuulemma kuin elokuvasta Sound Of Music... ei siis positiivinen mielikuva. Josta pääsenkin tän aamun ajatuspyörään. Sound Of Music, elokuva jonka olen nähnyt kymmeniä kertoja VHS-kasetilta. Ja tottakai siihen vielä leikit päälle ulkona, elokuvan biisejä laulettiin leikkien ohessa. Voin kertoa että alikulkutunnelit olivat oikein hyviä laulamiseen. Yllätyin kun poikani ilmoitti nähneensä Sound Of Musicin, olivat siis viime vuonna katsoneet sen koulun musiikintunneilla. Muistan itse nähneeni koulussa Amadeuksen (ei huono), mutta vahvin muistikuva on nauru :D.
En katso kovinkaan paljoa musikaaleja, mutta on muutamia joista pidän erityisesti ja olen nähnyt ne useaan kertaan. Grease, Cherbourgin sateenvarjot, Singing in The Rain ja uudemmista Moulin Rouge. Paljastan että monesti kotona soi taustalla irlantilainen tavernamusiikki, cembalomusiikki. Mutta silloin kun muita ei ole kotona, en tahdo häiritä sellaisella josta muut eivät niin välitä.
Boikotointi on jännä ilmiö. Michael Jackson on hyvä esimerkki tähän. Mä pidän kyseisen artistin tuotannosta ihan hirveästi, puhumattakaan tanssiliikkeistä, ihan rautaa nekin. Tiedän skandaalimyllytyksen jota miehen ympärillä on leijunut ties kuinka kauan. Mutta eihän se lahjakkuuteen musiikin parissa vaikuta, eikä siihen että tyyppi on tehnyt hyvää musiikkia IMO. Mutta tiedän että nykyaikana kuuluu hylätä artistit/julkimot joista nousee sontaa esille. Näytetään muille että toimintaa ei tueta. Näytetään MUILLE?!
Vaikka artisti olisi tehnyt mitä pahaa, niin se ei ulotu tuotoksiin. Jos kitaran soitto saa mut irtautumaan kehostani ja joudun sen musiikin sisään, niin on aivan helvetin sama kuka sitä keppiä tiluttaa. Se artisti on mulle joku tuntematon ihminen, kasvoista vain tuttu. Ei se herätä minussa mitään henkilökohtaisia asioita, se artisti itsessään. Sen tekemä musiikki herättää. Mun on vaikea puhua musiikista muille. Koska musiikki on makuasia, eikä muita kiinnosta miksi minä tykkään jostain. Eikä minun tarvitse sitä selitelläkään. Muusikoista puhuminenkin on ihan omituista. Nehän on ihan tuntemattomia ihmisiä.
Artistin voi tuomita, se voi olla paha ihminen. Tuotokset sen sijaan voi olla timanttia, eikä sitä ne ihmisen pahat teot muuta. Kitarantilutus ei yhtäkkiä ala kuulostaa paskalta jos soittaja teki rikoksen.
En tiedä onko mun selitykset mistään kotoisin mutta tämmöisiä ajatelmia tänään.
On muutenkin ihan kumma aamu. Olen ollut musiikin sisällä herätyksestä asti. Hyvällä tuulella. Mua jännittää vähän kauanko tämän tuulahduksen siivet kantaa. Ja mörrimöykky astuu taas kuvaan. Kuvailisin tätä ehkä sanalla tunteikas, näkemäni, kuulemani ja haistamani asiat saavat sellaista kuplintaa aikaan. On hyvä olla ja jännittää että se menee pois.
