Kiteen reissu

Olen käynyt Kiteellä viimeksi 2004, en muista reissusta mitään muuta kuin matkaseuran. Sitä edeltävät reissut ajoittuvat ennen vuotta 2000. Siellä on papan ja hänen siskonsa lapsuudenkoti, Närsäkkälän kylässä. Papan isä sekä hänen kaksi sisarustaan asuttivat paikkaa, papan äiti muutti Havukkasaaresta mentyään naimisiin Tiaisten sukuun. Paikkaa asuttaneet sukulaiset ovat kaikki haudattu Valkeavaaran hautausmaalle, paitsi pappa.

Närsäkkälän paikka toimi kesämökkinä kauan, kunnes katto tuli sisään v.2016 aikana. Lapsena en arvostanut kesäreissuja pätkääkään. Kuukausi keskellä korpea, hiljaista ja tylsää. Pakollista marjojen poimintaa. Aloin skipata reissuja heti kun olin tarpeeksi vanha.

Mökillä pyörähtäminen ei sinänsä herättänyt mitään tuntemuksia, innostuin lähinnä nostalgiasta jota mökin kalusto tarjosi. Olin nähnyt mökillä olevat tavarat viimeksi lapsena ja muistin ne yhä. Paikka on niin metsittynyt ettei maisemakaan näytä enää tutulta. Pihapiiri on kutistunut. Samoin Kiteen keskusta, muistin että talot ovat etäämmällä toisistaan. Kiteen reissun houkuttimena toimi Aurin keikka. Sisko ja äiti ovat käyneet Kiteen reissulla lähes joka kesä, vaikka mökkiä ei olekaan. Majoitus tapahtuu muualla. Tänä kesänä oli hyvä syy lähteä mukaan, ja tuntuu että tuskin jää viimeiseksi. Hiljaista, rauhallista ja vähän ihmisiä, syrjemmällä ei juurikaan. Eli siis täydellistä.

Aitta, "Vanha Piha" ja Pennasen kaupan kassi

Ensimmäisenä iltana keikalle, toisena päivänä kierros Närsäkkälässä josta Pyhäjärven rantaan keräämään kiviä (kuten aikoinaan :D) Lapsuuden uimapaikkoina toimivat Palolampi ja Pyhäjärvi. Muistikuvissa tuulee paljon, eikä todellisuus pettänyt nytkään. En tajua miten siellä voi olla niin paljon hienoja kiviä. Pyhäjärveltä suuntasimme Valkeavaaraan rukoushuoneelle jonka kupeessa on pieni hautausmaa. Korppi raakutti vierailun aikana lähistöllä. Eli juuri oikea tunnelma. Hautausmaan maaperä on aika jännä. Hiekka muistuttaa tomusokeria ja siellä kasvaa mäntyjä. Hiekan takia tuntui että on liukasta. Valkeavaaran hautausmaa/rukoushuone on perustettu n.1937  (noin arvio siksi etten muista faktaa ulkoa) Mutta sukua on ollut Närsäkkälässä jo sitä ennen, pohdin että mihin heidät on haudattu? Jää selvitettäviin mysteereihin.

Pyhäjärvi, oksien takana Havukkasaari

 

 

Keskustan maleksimisreissu sisälsi Nightwish-näyttelykierroksen, kirppiksen ja reissun Kupiaisessa.  Vaikka teini-ikäisenä lähes hengitin bändiä niin näyttely sisälsi paljon uutta nippeliä. Holy Grail hetkeksi muodostui nähdä ensimmäisiä julkaisuja sekä demonauha, niin ja bändipaita Oceanbornin ajoilta. Kiteen kansallisvaate julkaisun aikaan ^_^ Vähän niinkuin että kaikkien Muhoslaisten mummojen kaapeista löytyi Sentencedin kasetti :D En ole kauhean kiinnostunut enää matkamuistoista tai bänditavaroista joita voi vain ostaa. Vuosiluvuilla olevat kiertuepaidat menevät, mutta en oikeastaan käytä niitä. Minulle ei ole yhtä oikeaa bändiä eikä genreä, jos se avaa kyynelhanat tai nostaa ihon kananlihalle niin jatkoon. En halua edustaa mitään genreä tai bändiä. Mulle tulee hassu olo bändipaidassa. Kerään matkamuistoiksi kiviä paikoista jotka edustavat tärkeitä asioita, ne voivat olla myös käpyjä, oksia jne. Lapion kanssa jonkun lempibändin tyyppien pihaan lol :D Vasaran ja taltan kanssa Kiteen kirkolle kairaamaan seinästä palaa? Riittää että kohde on näköetäisyydellä ja yleensä matkamuistot tulevat näkökenttään spontaanisti. Palatakseni bändiin, niin vaikka Nightwishista kasvoi maailmanluokan bändi arvostan suuresti sitä että Tuomas jäi kotiseudulleen. Moni tuntuu lähtevän isoihin kaupunkeihin tai ulkomaille menestyksen myötä. Mutta kun katsoo Kiteen maisemaa, niin en itse ainakaan osaisi kaivata muualle. Lapsena paikka ei ehkä ollut mieluisin, mutta nykyisellään siinä kiteytyy kaikki mitä kaipaan.

On se hieno

Kissat elämässäni

Meillä on aina ollut kissoja, niin kauan kuin muistan. Lemmikkieläimistä kissa on suosikkini, vaikka pidän kyllä muistakin eläimistä. Kaikki kissat ovat tulleet meille leikattuina tai se on hoidettu kissan iän salliessa.

Ötvö (n.1990-????) Löytyi ruusupuskasta, valko-oranssiraidallinen kolli. Oli löytyessään pentu/nuori. Ei kesyyntynyt täysin koskaan joten liekö populaatiokissa ja syntynyt luontoon. Muistan että kesän mökkireissun päätteeksi emme löytäneet Ötvöä enää Närsäkkälän metsistä. Oli mennyt läheisen talon pihapiiriin ja asui siellä muiden ulkoilevien kissojen kanssa. Näin kertoi talossa asunut Happosen mummu. Myöhemmin syksyllä saimme Ötvön mukaamme, tämä versio oli erittäin hyvin syönyt. Ötvön loppukohtaloa en muista.

Valkkari (n.1990-2001) Muistan että kävimme katsomassa kissanpentuja ja sain valita. Valkoinen jolla pieni musta läikkä korvien välissä, läikkä hävisi kun Valkkari aikuistui. Hyvin seurallinen ja osallistui kaikkeen. Kulki perässä. Kun me ihmiset sairastimme, Valkkari nukkui vieressä. Kun itketti, Valkkari tuli leipomaan ja piti "pör" ääntä kunnes itku lakkasi. Seurasi halkojen tekoa ja moottorisahausta istuen viereisellä kannonnokalla. Opetti meidän nuoria kissoja saalistamaan. Jos Valkkarille mäkätti jostain, mäkätti takaisin. Naukumaääni kekekeke:llä tehostettuna. Teini-ikäisenä kun tulin aamuyöstä kotiin, näin Valkkarin kaapivan ulko-ovea. Muutoin oli normaalin oloinen, mutta takajalka ei toiminut. Jouduttiin lopettamaan.

Mustis (1991-200?) Kokomusta, ei niin seurallinen enkä muista että olisi viihtynyt sylissä. Tuli toimeen ensimmäisen koiramme Rokin kanssa. 

Heta (oli mahdollisesti v.2000 jälkeen)Oli Mustiksen ja Valkkarin kanssa samaan aikaan. Hopeamustaraidallinen kollikissa, suht iso. Ei ollut sylikissa, eikä kovin seurallinen. Katosi, mahdollisesti lähitaloihin. Äitini jutteli jonkun tyypin kanssa, joka oli sieltä taloilta ja heilläkin sattui olemaan iso hopeamustaraidallinen kolli. Tyyppi suuttui kun äiti kertoi meiltä sellaisen kadonneen. Sattumaako? Sitä emme saaneet tietää koskaan.

Mimmi (2001-200?) Pikkupiippari, naukumisääni oli olematon eli suu aukesi mutta äänenä kuului joskus vain hento piip. Ei ollut sylikissa mutta piti silityksistä. Katosi.

Tassu (2001-200?) Muistelisin että Tassu tuli meille Valkkarin kuoleman jälkeen, jäi ainoaksi kolliksi Hetan ja Mustiksen mentyä. Oli nähnyt elämää korvien reunoista päätellen, niissä 1-2mm repeämiä tappeluista. "Peitti" ruuat aina syömisen jälkeen. Ei viihtynyt sylissä mutta piti silityksistä. Naukumisääni muistutti pahoin narisevaa ovea. Jouduttiin lopettamaan virtsakivien takia joista kehittyi virtsaumpi hoidosta huolimatta.

Lissu (2002-2019) Ruskeamustaraidallinen, samanvärinen Mimmin ja Tassun kanssa. Nimi tuli Uuno Turhapurosta. Lissulla oli valkoiset renkaat silmien ympärillä kuten Uunolla joten sai Uunon vaimon nimen. Seurallisin ikinä, nukkui tyynyllä tai rinnan päällä oli jatkuvasti mahdollisimman lähellä ihmistä. Pesi itseään äänekkäästi ja hartaasti. Varpaiden välit ja kynnetkin putsasi, kuulosti kuin joku olisi syönyt kynsiä vieressä. Katosi muistaakseni v.2008 lopulla tai 2009 alussa. Löytyi lähinaapurista puolen vuoden jälkeen. Talojemme välissä oli aloitettu räjäytys ja tietyöt kävelytietä varten joten ei ehkä ole siksi tullut kotiin. Naapuria näki harvoin, mutta tuli kissat puheeksi ja heillä oli asunut Lissun ulkonäkö- ja luonnekuvaukseen sopiva kissa puolisen vuotta. Lissu muutti luokseni kerrostaloon löytymisensä jälkeen, sopeutui hyvin. Lissulle kehittyi munuaisvika viimeisimpinä vuosinaan ja päädyimme lopetukseen.

Miumau (2004) Kilpikonnakuvioinen pienikokoinen aikuinen. Tarkasta iästä ei ollut tietoa. Ei tullut toimeen muiden kissojen kanssa, ei viihtynyt sylissä. Odotti minua koulusta kotiin keittiön penkillä ja viihtyi lähellä. Säikähti koiraamme ja pääsi livahtamaan raollaan olevasta ovesta ulos. Emme koskaan löytäneet, vaikka korvassa oli tatuointi.

Hudson (2004) Valkoharmaa kolli, alle vuoden ikäinen mutta ei enää ihan pentu. Seurallinen ja leikkisä. Joutui auton töytäisemäksi.

Hellu (2005-2021) Pitkäkarvainen ruskeankirjava. Tuli meille pentuna, oli Tassun suosikki. Hyvin leikkisä, härnäsi muita kissoja minkä jaksoi, jopa Tassuakin vaikka muut eivät sitä tehneet. Jos huomiota ei irronnut, kävi raapaisemassa sohvaa katsoen meitä. Jos ei tapahtunut mitään, raapaisi uusiksi. Jos nousi sängyltä istumaan tai seisomaan, lopetti heti ja meni tekemään muuta. Huutelu oli ihan turhaa. Salaa ei raapinut sohvia tai nakertanut roikkuvaa tapettiliparetta, se piti tehdä niin että ihminen varmasti näkee. "Peitti" ruuat jos ei kelvannut. Seurallinen, ei välittänyt muista kissoista juurikaan paitsi Tassusta. Muutti luokseni kerrostaloon kesällä 2009, hieman ennen Lissun löytymistä. Turkki vaati hoitoa ja takuttui pahasti kostuessaan edes vähän, joten sisäkissana oli paras vaihtoehto. Tuli sänkyyn viereen peiton alle, ellei Lissu ehtinyt ensin. Olivat asuneet samassa taloudessa aiemminkin, mutta eivät juuri välittäneet toistensa seurasta. Eivät kumminkaan tapelleet. Hellulla oli pitkä sairasteluhistoria virtsakiteiden kanssa vaikka niitä hoidettiin pois. Kivet leikattiin kerran. Viimeisenä puolivuotenaan passivoitui, eikä jaksanut leikkiä tai ollut oma itsensä.Verikokeessa maksa-arvot olivat koholla reippaasti ja saatiin siihen lääkitys ja ruokaa. Kontrollikokeessa maksa-arvot olivat yhä koholla ja lisätutkimuksena ultrattiin vatsanseutu. Maksan vierestä paljastui kasvain, sekä suolistosta pienempiä kasvaimia. Suolistosyövälle ei voinut tehdä mitään joten päädyimme lopetukseen.

Kaikkien vuosien jälkeen pohdin miksi ihmiset päästävät kissansa ulkoilemaan vapaasti. Ennen niin oli tapana ja se tapa on iskostunut vahvasti moniin. Surettaa niin moni turha kuolema (Mustis, Valkkari ja Hudson, kadonneina Heta, Mimmi ja Miumau). Hellu ja Lissu asuivat sisäkissoina loppuelämänsä ja kuolivat vanhuuden tuomiin sairauksiin.

Kissi (2022-     ) Löytyi Ruuhijärveltä, mustavalkoinen kolli, leikattu. Ikää on vaikea sanoa, mutta eläinlääkärin mukaan on ihan aikuinen. Vaikuttaa aikuisen/seniorin väliin osuvalta. Harhaili ulkokissana samassa pihapiirissä kesästä ensimmäisiin pakkasiin. Kyliltä ei omistajaa löytynyt kyselemällä, eikä netistä kuvan kanssa. Leppoisa ja leikkisä. Suhtautuu vähän varautuneesti lapsiin ja tietynlaisista äänistä (kahina) häntä muuttuu paksuksi. On levoton jos jompikumpi meistä aikuisista puuttuu. On pissinyt vääriin paikkoihin muutaman kerran, mutta tiedostan että se on ollut stressaantumisesta. Osallistuu päivän askareisiin toisinaan ja tulee viereen illalla. Seuraa iltatoimia ja hyppää sänkyyn. Töistä tullessa ja aamulla tervehtii väristämällä häntää paljon. Leipoo niin että kuola roiskuu. Sopeutuminen ja tutustuminen vaati aikaa molemmilta osapuolilta. Herkkävatsainen ja mahdollisesti allergioita. Ovat siis tutkinnan alla, mitään tosi hälyttävää ei ole ollut.