Paskojen päivien sarja. Heräsin 5.15, otin kahvia ja torkahdin sohvalle. Heräsin 8.30, otin aamupalaa ja torkahdin uusiksi. Heräsin klo 11.00.
Menin eilen nukkumaan ennen klo. 22.00. Silti tuntuu etten jaksaisi nousta sängystä, saatikka tehdä mitään. Työnteosta ei ole tullut oikein mitään juhannuksen jälkeen. Aivot ovat sumussa eikä energiaa ole mihinkään. Vituttaa kun töiden tai minkään muunkaan tekemisestä ei tule oikein mitään, ajatus ei kulje yhtään. Ei sillä että edes kiinnostaisikaan yhtään mikään. Ruokahalu on kadonnut, kahvi on pahaa, jos jotain positiivista niin tupakkaa ei ole tehnyt mieli pariin päivään. Enkä ole polttanutkaan, ei väkisin.
Makaan kissan kanssa sohvalla ja katson Avaraa Luontoa. Se on ainut asia joka tekee minut iloisemmaksi. Kissa ja luonto-ohjelmat.
Olen eristäytynyt muista tällä tavalla viimeksi ehkä 2004. Nyt erona on vain se, että en lähde edes kotiovesta. Ei ole kiinnostusta. En tiedä miksi väsyttää aina, ei se voi olla normaalia. Kun väsymys on sementinohutta, niin että se haittaa arkea. Ja kun se on ollut läsnä elämässä niin kauan kuin muistan. Erona on toki se, että lapsena motivoitui paremmin asioista. Nykyisin kiinnostuksen piiri pienenee ja tuntuu että on vajonnut johonkin koomaan lähes pysyvästi, kun näköpiirissä ei ole mitään mikä jaksaisi kiinnostaa. Lapsena maailma oli täynnä uutta kivaa.
Stimulanttilääkitys auttaa vähän, mutta se vie mielenterveyden ja toleranssin kasvaessa väsymys puskee lääkityksen läpi. Ilman lääkitystä olen kasa väsynyttä aivosumua. Olen pohtinut masennuksen mahdollisuutta, mutta kokemukset mielialalääkkeistä eivät innosta. Pahentavat väsymystä. Valitin siitä aikanaan, mutta vaihtoehtoja SSRI-lääkkeelle ei annettu. "Ne tasaavat mielialaa, joten vaikutus saattaa olla väsyttävä". O_o