Minäkuva

Minäkuva. Ei täsmää. Pään sisällä oma kroppa on edelleen ajassa ennen lapsia. Peilikuva eikä vaatekoko vastaa sitä kuvaa ja se aiheuttaa tyytymättömyyttä. Ostan vaatteet vanhasta tottumuksesta ja saan todeta että pieleen meni, ihan liian pieni. Toisaalta olen tyytyväinen siihen etten muistuta enää sellaista pulkannarua. Paino on normaalin keskivaiheilla, mutta kun mä en ole tottunut siihen ja muutos tuli todella nopeasti. Auton ostamisen jälkeen painoa on tullut lisää, ei paljoa mutta kuitenkin. Ikä vaikuttaa myös siihen että kertyy helpommin. Joku tie pitäisi olla että lopettaisin liian pienien vaatteiden ostamisen, tiedostan asian mutta en toimi käytännössä oikein. Tankoilu ei ainakaan hartioita kutista :D

Peittoa korviin

Masentaa. Kuten keväisin yleensä. Elämä tuntuu merkityksettömältä paskalta. Tätä on jatkunut joululomasta asti enemmän tai vähemmän. On toki parempiakin päiviä, että jaksaa tehdä ja ilahtua ja innostuakin. Mutta sellainen pikkaisen merkityksetön fiilis on silti vähän kaikessa läsnä jatkuvasti. Sitten kun tähän lisää alkoholin edes pienessä määrin niin kaatuu koko hutera kyhäelmä ihan kauheaksi ahdistukseksi ja arvottomuuden tunteeksi. Miksi edes pitää kokeilla. Mun villi veikkaus että lukiossa tullut masennus oli ihan itse aiheutettua ja se jatkui Veikon syntymään ihan itse aiheutettuna. Käytin alkoholia usein ja se löi uutta jatkumoa päälle. Veikon syntymän jälkeen oma osuutensa oli varmasti hormoneilla. Sen jälkeen ei olekaan ollut juuri mitään kummempaa keväistä masennuskautta lukuunottamatta. Huomaan kumminkin notkahduksen tulevan aina alkoholin jälkeen, eikä ole kyse muutamista päivistä.