Loman kuvat silmissä

Joululoma häämöttää parin viikon päässä. Sit päästään vihdoin himaan. Meinaan Heinolaan. Koti-ikävä on kaivellut pari viikkoa aika pahasti. Vika ei ole ihmisissä vaan ympäristössä. Musta tuntuu etten viihdy täällä. Tosin ei varmaan voi odottaa että kotiutuu ihan noin vain parissa kuukaudessa. Mulle se ainaki on pitkä prosessi. Kotiudun uuteen asuntoon yleensä kolmessa vuodessa, sen jälkeen muuttaminen on vaikeaa. Heinolan kämppää en kaipaa, lähinnä tuttua ympäristöä ja tuttuja kasvoja ja kavereita ja sukulaisia. Tuttuja näkymiä ikkunasta, missä tahansa Heinolaa päin asuikaan niin aina oli tutut näkymät. Niin koluttu ja kaluttu kotikaupunki. Pakataan kissat myös mukaan niin voi olla pidempään kuin vain sen yhden yön. Opinnot edistyy ihan kivasti, edelleen on vaikea löytää aika koulutöille enkä saa itsestäni niin paljoa irti kuin haluaisin. Mutta mun rima onkin täydellisyydessä joten luultavasti teen ihan riittävän hyvin asiat. Mutta aina voisin tehdä paremmin.