Mielen melankoliaa

Mä olen varmaan sellainen syntymäkänkkäränkkä. Vitutuskäyrä aina vähän koholla tai ärtynyt. Syitä on lukuisia, eikä se ole muuttunut niistä ajoista kun olin vielä vaipoissa. Tiukka kuri opetti pitämään mölyt mahassa ja olemaan miellyttävä. Välttelemään konflikteja. Mutta ei se kiukkua tai ärtyneisyyttä poistanut, en vain voinut ilmaista sitä. Ottaa päähän että olen kiltti, enkä osaa vetää rajaa. Ottaa päähän että olematon sosiaalinen lähipiiri kuppaa kyvyttömyyttä sanoa ei. Tuskin tietoisesti, mutta se ei poista sitä miltä se tuntuu. Puhelin ei soi, eikä siihen tule viestiä. Ja kun tulee niin ihmiset ovat jotain vaille. Osa verhoaa sen kuulumisten kyselyyn näennäisesti ja kysymyksen jälkeen kaadetaan paskakippo niskaan kun "muodollisuudet" on hoidettu. Tiedän kaavan. Toinen muoto on jauhaa puhelimessa kaikenlaista lähes tunnin verran, jonka jälkeen saadaan kakistettua ulos miksi edes tuli soitettua. Ärsyttää olla oikeassa, kun näen puhelimen soivan. Tiedän heti miksi se soi ja miten kaava menee. Osa läheisistä esittää suoran pyynnön ilman mitään esikarkeloita. Hyväksyn ne yleensä paremmin mutta sekin riippuu asiasta.

Esim. mulle esitetään pyyntö että voinko tulla hakemaan paikasta X tai voinko käyttää kaupassa. Suhtaudun asiaan nihkeästi sillä pyynnön jälkeen tulee selityksiä jotka haistan paskaksi. Viitsimättömyys verhotaan tekosyyhyn.

Toinen esimerkki on pyyntö hiusten värjäämisestä. Sovitaan päivä ja kellonaika. Värjäyshommaan menee koko päivä ja siihen liittyy ruuanlaittoa, höpöttelyä ja kahvinjuontia. Mahdollisesti myös torkkumista sohvalla. Ajanviettoa perheen kesken. Hiusten värjäys on sivuseikka tavallaan koko hommassa, tai ainakin minulle on. Se toimii tekosyynä tavata perhettä säännöllisesti, koska saamaton perseeni ei käy kylässä.

Maailma on mulle iso ristiriita. Täynnä sääntöjä joiden en näe pätevän. Kierrätetään muna huurussa koska se on hyväksi. Samaan aikaan valmistetaan tavaraa joka ei kestä, jotta ihmiset ostaisivat uusia. Metsään menee. Tekopyhää. Enkä mä näe tässä mitään foliohattuilua. Terve maalaisjärki riittää siihen että näkee miten nurinkurista moni asia on. Syyttävä sormeni menee vain ihmisiin yleisesti. Kuten olen todennut että ihminen on tämän maailman syöpä. Enkä mä ole halunnut olla osa tätä kaikkea, olla osa sitä syöpää joka maailmaa nakertaa. Häpeä siitä, että on samanlainen kuin kaikki muutkin, ihan sama mitä valintoja tekee. Joku muu tekee ne valinnat tyhjäksi kun katsoo kokonaiskuvaa, ei riitä että mulle tulee kiiltokuvalupauksista parempi mieli. Kun ei edes tule, haistan ne tyhjiksi lupauksiksi. 

En ole löytänyt keinoa blokata näitä ajatuksia, oli parempia vuosia mutta en tiedä mitä tein eri tavalla. Ikä tuo lisää kokemusta elämästä ja maailmasta, eikä se ainakaan onnea tuo. Mulla on asiat hyvin, mutta ahdistus ja kiukku ihmiskuntaa kohtaan eivät hellitä. Eikä syyllisyys.  Näen kokonaiskuvan päässäni koko ajan ja olen osa sitä. Veikkaan että ihminen joka asuu kolmannessa maailmassa hökkelissä tai kadulla ei kelaa tällaisia asioita. Arvomaailma on hyvin erilainen. Ei jää aikaa miettiä turhia asioita kun on kyse omasta hengestä. Kadehdin suku ja perhekeskeistä arvomaailmaa jollain tapaa. Vanhuksia ei dumpata laitokseen vaan kaikki asuvat saman katon alla. En ole päässyt ajatusjatkumossa vielä niin pitkälle, että mikä perhekeskeisessä kultuurissa on erilaista kuin esim. täällä Suomessa. Mielessäni esiin nousee kunnioitus vanhempia kohtaan eli tapakasvatus, urakeskeisyys ja raha on mahdollisesti myös pienemmässä asemassa. Koska jos on uraputkessa niin ei niitä omia vanhempia ja isovanhempia ehdi nähdä saatikka hoitaa, eikä siitä saa rahaa jolla kustantaa elämää täällä. En tiedä mikä näistä on ratkaisevaa. En ole tutkinut maailmankolkkia joissa perhe tulee ensin. Esim.kulttuuria,tapakasvatusta, yhteiskuntarakennetta ja hintatasoa jne.

Oho melkein innostuin

Sain inspiksen johon olis tullut kuviakin. Kumma juttu, ettei luuri ollutkaan yhteistyöhaluinen. Helppo ja nopea juttu muuttui jo liian monta mutkaa omaavaksi hommaksi, joten unohdetaan se. Aamulla olin täynnä energiaa ja suunnitelmia, no se hävisi johonkin n.klo 10.00. Tilalle tuli hiipivä ahdistus ja olo siitä että tuleeko paniikkikohtaus. On sellainen hassu olo. Tiedostan että olen levännyt liian vähän, syönyt liian vähän ja juonut liikaa kahvia.

Olis ihan helppo juttu tiedossa. Hakea Turmion Kätilöiden keikkaliput keskustasta ja sen jälkeen luistimet teroituksesta. Tarttis siivota ja laittaa ruokaa. Aikaraja näille klo 14.00 mennessä. Siinä vaiheessa kun muut ovat jo kotona en tee mieluiten enää mitään. Siivous ei ole pakollinen mutta se on odottavien asioiden jonossa. Kaoottisuus on lamauttavaa ja harhautuminen helppoa. Tästä kun nousen niin pääsen ovesta ulos kahden tunnin kuluttua. Kotoa lähtemiseen liittyy niin monta välivaihetta pukemisineen. Ja kun olen valmis, iskee karsea nälkä ja lähtö siirtyy taas puolella tunnilla.

Tuntuu että on kykyä vain lojua sohvalla ja tuijottaa seinää. Kroppa iskee jarrua kun pitäis toimia. Hei mä laitan sykkeet ylös ja lisään vähän sellasta jännää tunnetta tohon solisluiden alapuolelle ja solar plexukseen, eiks oo ihan hyvä diili. Et sä tänään tee mitään, lojut vaa laiska lotko.

Casa Pascaa

Sosiaalinen ähky, kiintiö täysi. Viikonloppuna oli hulinaa ja on vähän tukkakin kipeä. Hämmästyin miten paljon joku voi tuntea ihmisiä tai on tutustunut niin moneen, eikä paikalla ollut edes kaikki. Kaupan päälle meiningistä alkoholin aiheuttama mielialan lasku, sehän ei petä koskaan, vaan saapuu 100% varmuudella sulostuttamaan päiviäni. Aiemmin sitä pystyi korjaamaan ulkoilulla ja siivoamisella tai jonkun sarjan katsomisella. Mielekkäällä tekemisellä. Nykyisin siihen ei tunnu tepsivän enää mikään muu kuin aika. Neljän päivän jälkeen mieliala saattaa nousta, niin että huvittaa muukin kuin murjottaminen. Vajoan yhä syvemmälle sosiaalittomaan elämään, tututkin ihmiset tuntuvat jotenkin raskailta. Ja niitä joiden kanssa vietän aikaa joskus harvoin, on vain kourallinen. Mielummin valitsen kirjat ja hukun niihin viikoiksi. Havahduin siihen että en käy ulkona, edes hengaamassa itsekseni jossain metsässä kuten aiemmin on ollut tapana. Motivoidun harvoin mistään ja nykyisin tuntuu että vielä vähemmän. Hyperfiksaatiot loistavat poissaolollaan :(

Mitä enemmän ikää tulee, sitä vähemmän pidän ihmisistä. Ei se ole henkilökohtaista vaan persoonaani liittyvää. Sosiaalinen työ vie loputkin. Mä en ole myöskään ihminen jonka seuraan muut hakeutuvat, enkä kenenkään lempi/ykkösvalinta. Lähimmät ihmiseni ovat samantyyppisiä joiltain osin. Pari läheistä ja turvallista ihmistä joiden kanssa voi joskus viettää aikaa.

Tuli mieleen Halla-mummo. Kun tuli vieraita, niin mummo meni makkariin ja lätkäisi oven kiinni. Tuli vasta kun vieraat olivat lähteneet. Ei ollut tarpeeksi tuttuja ihmisiä.

Kosmetiikkahöpinää

K-team päivillä 2.11 2024, johan edellisestä kerrasta onkin jo "muutama" vuosi aikaa... ehm 17 vuotta jos tarkkoja ollaan. Lähtö täältä 7.15 ja bussiin lahdesta 8.15. Pelivaraa ajallisesti puolisen tuntia jos tulee jotain ylläreitä. Edustin kosmetiikkapuolta ja kävin koulutuksissa jotka kestivät klo 14.00 asti. Jälkikäteen ajatellen huomasin kuinka syvällä olen K-beautyssa, eli korealaisessa kosmetiikassa. Länkkäri "uutuudet" ja niissä olevat koostumukset eivät nappaa pätkääkään. Ei tietenkään k-beautyn puoleltakaan aina löydy toimivia tuotteita, yleensä kyse on väärästä meikkisävystä tai tuotteesta joka kirvelee tai ei toimi muiden tuotteiden kanssa yksiin. Ajan kuluksi kävimme maleksimassa Triplan kauppakeskuksessa ja pääsin Yeppoon hiplaamaan tuotteita. Olin kiinnostunut lähinnä koostumuksista ja tuoksuista, koska sitä ei näe,tunne tai haista verkkokaupassa. Reissun toinen kohokohta oli Puolenkuun Pelit-myymälä. :D

Ostan yleensä samasta sarjasta mielellään kasvoveden ja voiteen testiin, ensin minikoossa kuukaudeksi. Kriteerinä on myös se että sitä tulisi saada jumbokokoisena (ainakin kasvovesi) eli 400-500ml ja hintaa mielellään alle 25e. Kun sopiva löytyy, olen uskollisin asiakas. Käytän samaa maailman tappiin.

En seuraa TikTokia tai Instagramista mitään, olen vain kuullut juttuja mitkä tuotteet ovat hittejä. Tilaan kosmetiikan euroopasta, koska on saatavilla usein erikoiskokoja tai hinnat ovat vähemmän kuin Suomessa. Suomen korealaisia tuotteita myyvissä verkkokaupoissa on usein loppuunmyyty ne tuotteet joita hankkisin. Ja varsinkin silloin kun on tarjous voimassa. Koska tykkään lajitella niin listasin luottotuotteet.

Kasvovedet

TonyMoly Ceramide Mocchi Toner 500ml, hintaa alle 20e ja on loistava kuivalle iholle. Koostumus vettä paksumpaa mutta seerumia ohuempaa. Tuoksuu miedosti sitruksiselle/ruusuiselle jos Geranium on tuttu niin sille tuoksuu.

Round Lab Dokdo Toner 500ml, 34,99e (kallis mutta esim. tarjouksesta on ihan hyvä ostaa tai ulkomailta) Koostumus inasen vettä paksumpaa, tuoksuton. Korean myydyimpiä kasvovesiä sekä täällä Suomessakin. Ei ollut rakkautta ensi silmäyksellä, koska kuivaihoisena koin ettei ole tarpeeksi kosteuttava ja häviää ihoon heti. Ehkäpä ihossa oli jotain meneillään, koska on toiminut myöhemmin ja tästä jää ihon pinnalle samantyyppinen liukas pinta kuin Mary Cohrin kasvovedestä.

Kiku Masamune Sake High Moist Lotion 500ml, 24,95e. Nestemäinen mutta todella riittoisa. Jättää iholle pienelläkin annostuksella pinnan, kuin sille olisi laitettu kosteusvoide. Ei tarvinnut välttämättä voidetta päälle. Laiskan ihmisen all-in-one tuote :D Haisee sakelle eli käyneelle, mutta onneksi se ei jää leijumaan. On vartalonhoidossa luottotuote, koska kasvoille laitettuna aiheutti näppylöitä. Japanilainen tuotemerkki.

Numbuzin n.3 Super Glowing Essence Toner 200ml, 22,99e. Geelimäinen, tuoksuu geraniumille. Myydään kasvovetenä, mutta aika rasvainen tuntu jää jos tätä annostelee kasvovetenä. Olen korvannut tällä seerumin jolloin pullo kestää useita kuukausia.

Seerumit

Numbuzin n.3 Skin softening serum 50ml 28,99e, Suomi-hinta on suolainen, mutta muualta Euroopasta irtoaa n.23 eurolla.Muita seerumeita en käytäkään. Tätäkin kuuriluontoisesti ja lähinnä syys-kevät akselilla kun kuivuus vaivaa enemmän.

Kasvovoide

Round Lab Dokdo Lotion 200ml, n.20-27e riippuen mistä ostaa. Tuoksuton ohut emulsio mutta ei häviäkään ihoon kuten moni muu kevyen tuntuinen voide, positiivinen yllätys. Tästä on saatavilla 400ml pumppupullo, mutta toistaiseksi vain koreasta. Sitä odotellessa. Talvella saattaa tarvita pari tippaa öljyä sekaan tai voiteen päälle.

Eivät nämä kaikki ole käytössä samaan aikaan. Yleensä vain kaksi tuotetta. Jokin ylläolevista kasvovesistä ja Dokdo Lotion. Riippuu mitä on saatavilla ja onko jokin kampanja.

Korealaista meikkituotteista käyttöön on jäänyt Bbian Never Die mascara ja silmänrajaustussi, molemmat ruskeina. Lähinnä siksi että pysyvät paremmin kuin mikään muu aiemmin kokeiltu ja ovat saatavilla ruskeana. Monet vedenkestävät tuppaavat leviämään silmäluomiin päivän aikana.

Meikkipohjat ovat olleet yleisesti pettymys. Toki se voi johtua henkilökohtaisista mieltymyksistä eikä toimimattomasta tuotteesta. Misshan BB-voide oli luottotuote monta vuotta, vaikka saatavuus Suomesta oli olematonta ennen 2017. Nykyisellään ei enää ole toimiva tuote. Valuu juonteisiin, huokosiin ja kutittaa kasvoja. En voi sietää meikin tuntua kasvoilla joten meikkivoiteet on lähes automaattisesti karsittu pois kokeiltavien listalta. Jopa ne ohuet. Mineraalipohja on ollut "tunnottomin" vaihtoehto jo kymmenen vuotta. Toinen erinomainen on vahamainen pohja, Ben Nye tai Joe Blasco. Paljon pigmenttiä ja annostus minimaalinen. Peittää tarpeeksi ohuelti laitettuna, eikä tunnu kasvoilla. Ei valu mihinkään päivän aikana, eikä kirvele.

En kaipaa kosmetiikalta lupauksia nuoruudesta tai muustakaan. Riittää että tuotteet eivät kutita, kirvele, rullaannu tai jätä epämiellyttävää tunnetta ja hoitavat kuivuuden. Tärkein kaikessa on ollut rutiini.

Lopuksi tarina klassikkovoiteesta jonka koostumusta vaihdettiin: 

Bellavita oli voide jota oli meillä kotona usein. Voide oli paksua ja pakattu metallituubiin, tuoksui voimakkaasti. Muistan että rasvasin käsiäni sillä. Myöhempinä vuosina laitoin kasvoihinkin mutta ei ollut menestys, liian rasvaista tai sitten laitoin liikaa teini-ikäiseen naamaani. Muistin voiteen muutamia vuosia sitten ja ostin apteekista hajustetun päivävoiteen. Koostumus oli loistava yövoiteeksi ja tuoksu pelkkää nostalgiaa. Parin päivän käytön jälkeen kasvoni olivat punaiset ja alkoivat hilseillä voimakkaasti, en tajunnut sen johtuvan voiteesta. Onneksi voiteen laitto kirveli niin paljon että jätin sen pois ja parantelin kasvoja muutaman viikon. Sitten uudelleen Bellavitaa, sama punoitus ja hilseilysirkus uusiksi. Tarkempi tarkastelu voiteeseen paljasti sen sisältävän 0,15% retinolia, vanha koostumus sisälsi retinyylipalmitaattia. En tajunnut että uudistetun version käyttö vaatii ihon totuttamisen retinoliin, eli voidetta käytetään asteittain kerran viikossa tai lantrataan toiseen päivävoiteeseen. Eipä ollut uudistuksen jälkeen ohjeistusta missään, nykyisin löytyy kyllä. Taisi tulla palautevyöry koska uskon että en ollut ihoreaktion kanssa yksin. Retinoli on kyllä tehokas anti-age aine, mutta kaikkien iho ei siedä sitä totuttamisesta huolimatta. Kaikkea pitää kokeilla :D

Seesteisempää

Seesteisempi kausi. Ei tunnu ikä tai identiteettikriisiltä. Vuoren kokoinen väsymyskään ei riivaa. Ainoat vuoret täällä ovat pyykkiä ja tiskiä. Korkeus on vakio.

Asia jota kaipaan teini-iästä ja varhaisaikuisuudesta on tietynlainen naiivius. Kun ei ollut kokemusta elämästä vaikka oli muka tarpeeksi. Se,että halusin uskoa ihmisten vilpittömyyteen on ristiriidassa sen kanssa että ihminen on mun mielestä tämän maailman syöpä. Enkä osannut ajatella asioita laajemmin kun ei ollut tietoa. En osaa sanoa missä vaiheessa aloin kyseenlalaistaa monia asioita. Todennäköistä on että se tuli pikkuhiljaa. Lähdin helposti kaikenlaisiin hömpötyksiin tai siis innostuin helpommin asioista. Ja nykyhetkellä maailmassa on paljon kaikkea kiinnostavaa nippeliä ja nappelia. Mutta kaiken yllä leijuu kokemuksen varjo. Enkä mä tarkoita kokemuksella nyt vaikeita asioita ja menetyksiä. Ei mun elämäni ole ollut mitenkään erityisen vaikea tai en mä ainakaan koe niin. Hetkittäin on hankalampaa kun ympäristö triggeröi huonoja tuntemuksia/ei toivottua käytöstä. Vaikka naiivius on karissut, lapsenmielisyys ja uteliaisuus ovat tallella.

Täytän lokakuussa 37. Saatan kaivata myös parikymppisen peilikuvaani ja sitä että oli hiukset. Hiustenlähtö on sitä luokkaa että kohta tarvitsee leikata loputkin. En tiedä missä syy, ripset ja kulmakarvatkin katoavat. Veriarvoissa ei ole mitään.

Elämän TV-Shop

Hetken on ollut huonompi kausi. Ympäröivä maailma on jotenkin synkkä paikka. Pahaa mieltä ja ahdistusta survotaan pään sisään kaikin keinoin. Raha puhuu ja keinot saada sitä ihmisiltä ovat suhteellisen moraalittomia. Vedotaan tunteisiin.

Osta tätä niin olet parempi ihminen. Osta tätä, tämä on vapaata, luomua, ekoa, eettistä ynnä muuta ihanaa kiiltokuvahöpinää. Teet hyvää kun teet näitä valintoja. Hyviä valintoja on jättää kuuntelematta ja ostamatta. Erään luksuslaukkuliikkeen edessä Pariisissa kiemurtelee kymmenien metrien jono, samaan aikaan kulman takana ihmisiä kääriytyy patjoihin ettei olis kylmä. Siinä kohtaa tuli aika jännä olo. Kyseenalaistaminen on väsyttävää koska paskavuori joka vyöryy on ihan liian iso ja sisältää liikaa. Ennen nettiaikaa faktoja sai kirjastosta, tiedonkeruu on ollut hitaampaa.Nykyisin oikeat faktat ovat jäänet paskan alle eivätkä ihmiset osaa erottaa valheellista tietoa oikeasta , ainakaan kauhean hyvin. "Tutkimukset" ovat huuhaata tai puolivillaisesti tehtyjä. Vähän kuin TV-shoppia katsoisi.

En pidä ympäröivää maailmaa luotettavana paikkana.

Erakkoenergiaa

Negatiivisuuden kehä jatkuu. Elämä tuntuu merkityksettömältä. Motivoituminen on vaikeaa. Ihmisten parissa oleminen on vaikeaa, tuntuu että enemmistön päässä ei ole muuta kuin hiukset silleen kauniisti ilmaistuna. Tiedän ettei pitäisi kiinnittää huomiota asioihin, joille ei voi mitään kuten ihmisluonto. Länsimaalaisen ihmisen ahdinko, kaupassa hammasharjan värin valinta on äärimmäisen hankalaa ja kiukku puskee pintaan kun kehtaavat myydä vääränmakuista hammastahnaa. Ja jonoakin on. Samaan aikaan mieleeni puskee ajatus, että olemme tottuneet liian hyvään. Toki napisen turhista asioista, kukapa ei välillä.

Huomasin että jään helposti metsään jumiin. Poikkean polulta hajujen, äänien ja havainnoimieni asioiden perässä. Aika häviää. Eli kannattaa lähteä esim. Evolle patikoimaan ja huomata että löydyn sieltä viikon päästä selittäen suu vaahdossa mitä kaikkea jännää näin. Samaan aikaan kukaan ei tiedä mihin katosin ja vähintään helikopterit etsivät yötä-päivää kadonnutta. Tai vaihtoehtoisesti olen erakoitunut tässä hyvän matkaa 35 ikävuoden jälkeen, eivätkä entiset sosiaaliset kontaktini osaa edes kaivata minua takaisin. Jälkimmäinen vaihtoehto on todennäköisempi.

Sosiaalista energiaa ei löydy enää, enkä ole ystävyyssuhteista niin kauhean kiinnostunut. En tiedä miten tässä näin kävi. Oma aika on parasta, hiljaisuudessa. Niin että saan havannoida maailmaa omaan hitaaseen tahtiini.