Läpinää

Mistäköhän ajatusvyyhtiä lähtisi purkamaan.. Ehkä oloja on ollut eniten niin siitä. Masentaa ja väsyttää mikäs sen mukavampaa. En jaksaisi mitään ylimääräistä enkä olla Veikon kanssa. Voisin maata vain sängyssä tekemättä mitään koska kiinnostus ei riitä mihinkään.  Kuumetta oli 39 muutama päivä sitten kera kuvotuksen ja vatsakipujen. Nyt on jäljellä kuvotus kestona. Joko mulla oli vatsatauti, ruokamyrkytys tai sit pikkukakkonen ilmoittaa olemassaolostaan kuvotuksella. Kolmesta optiosta mieleisin olis varmaan ruokamyrkytys. Vainistelin pikkukakkosta viime yön enkä meinannut saada unta. Ja vaikka väsyttääkin enemmän kuin laki sallii, makaan vain sängyssä silmät auki. En vain yksinkertaisesti nukahda. Tilanteita joissa toivoisin takaraivooni virtanappulaa. Pikkukakkosesta puheenollen ei se olisi paha asia ollenkaan, nyt ei ole vain oikea hetki koska edellisestä on vasta muutama kuukausi. Sitäpaitsi olis ihan tylsää olla paksuna koko ajan, ja jaksaminenhan siinä menis koville kun olen aika vetelä tapaus muutenkin. Mut huonon olon saattoi aiheuttaa myös syömättömyys ja sitten kun syökin, tulee huono olo. Sain kaverilta lahjaksi White Muskia, meikkisiveltimen, ja Abe's Oddysee-pelin. Peli kirvoittaa mukavasti hermot kireälle. Yhdistetty tasoloikka/ongelmanratkaisupeli. Ihan mielettömän hyvä, ajoituksen pitää mennä nappiin, muuten kuolee. Ja samaa kohtaa on hinkattu kymmeniä kertoja. En muistanut miten inhoan hinkkauspelejä, mutta niissä on ainakin haastetta. Saatiin kaverin kanssa pelattua myös Code Veronica loppuun, viimein :D Nyt taitaa lähteä rundi RE2 Leonin levyllä. Pitäis varmaan poistua himasta välillä niin ei pääsisi höperöitymään, en ole poistunut edes kauppaan. En ole katsonut peiliin enkä mitään muutakaan. No raivasin pinnasängyn, mutta kisuthan siellä nukkuu. Hommat ovat tehokkaasti rästissä mutta ehkä mä tässä joku päivä. Uudenvuoden suunnitelmat ovat auki, avo kaavaili raketteja ja meitsi tinanvalamista. Huomenna pitäis mennä kaupoille siis. Veikko pitäis laittaa hoitoon ja lähteä baanalle mutta kun mä en halua kumpaakaan. Enhän mä edes tiedä kelpaako pullo, ei ole kokeiltu viikkoihin. Tosin voisinhan mä ottaa Veikon mukaan. Siinä ratkeaisi kumpikin haluamattomuus. Ei tartte laittaa hoitoon eikä dokata.

Yhy

Aatto meni mukavasti porukoilla. Eka joulu kun konvehdit eivät tule korvista ulos. Vilkaistiin myös Rare Exports jonka en tiennyt olevan vähän erilainen joulutarina :D Mut hyvä se oli. Samalla katottiin myös Siuruan Rubens, ukkohan on mun idoli ihan selvästi! Mut vaikka reissu oli kaikin puolin muuten mukava siitä jäi aika paska maku. Äiti oli fiksusti mutta kaksi muuta savolaista käyttäytyivät kuin aasit. Toinen kossukiukussa ja toinen jostain tuntemattomasta syystä, jota ei saisi esiin edes kaivamalla. Jäi harmittamaan ihan vitusti ja alkoi vituttaakin. Siks oli parasta lähteä nopeasti sanomatta mitään, tuskin olisin sanonut mitään fiksua suutuspäissäni. Toisaalta on typerää kiukutella toiselle jos toisella on jokin ongelma jonka vuoksi on huonolla tuulella, mutta se helpottaisi ihan valtavasti jos tietäisi syyn. Ainakin ymmärtäisin paremmin ja voisi olla että mua ei alkaisi vituttaa "turha" kiukkuaminen. Tänään olis sitten toiset vierailut, toivottavasti ne menevät paremmin kuin viime vuonna :D Kohta on onneks paluu "arkeen".

Pakkashenkosia

Maanantaina pääsee äidin lihapatojen ääreen ja huomenna on reissu avon sukulaisille keski-suomeen. Siinähän noi "jouluhommat" on. Ei siivouksia, ei paketointia eikä mitään muutakaan. Lahjat toki ostin ja annoinkin jo, sanomalehteen käärittynä. Mutta ne kääri antiikkiliikkeen myyjä, en minä ja sekin vain siksi etteivät hajoa. Kämppä on läävä ja pyykkivuori uhkaavan korkea mut ei se mitään, minä porskutan Pandariassa. Tai oikeastaan Northtrendissä tekemässä Frostbitten achiviementia. Neljää rarea vaille valmis, mutta vaikeuden ovat vasta edessä. Vyragosan löytäminen ja saaminen on haaste koska aina vähintään neljä tyyppiä on hunttimassa siellä Time-lost proto drakea jolla on samat spawnipaikat kuin Vyragosalla. Joten joku tappaa sen aina vaikka siitä ei mitään hyödykkään. Eilisellä kauppareissulla mietin miksi joka kerta kunnon pakkanen tuo mieleeni teini-iän. Kesämuistoja ei ole nimeksikään mutta jotenkin teiniaika kiteytyy talviin parhaiten. Ne ihan älyttömät vaatteet. Napatakit ja leveälahkeiset farkut joiden lahkeet laahasivat paskaisina maata. Riekaleet jäljellä koska ne menivät kengän alle. Talvella lahkeet jäätyivät mukavasti ja muistuttivat lähinnä peltiä. Piposta ja kaulahuivista ei ollut tietoakaan ja pakkanen jäyti reisiä. En muista oliko mulla edes hanskoja vai vedinkö sormet hihojen sisään. Mä en ollut napatakkien ystävä vaan painelin tummanvihreässä fleecetakissa syksystä kevääseen. Hengailua kaupan nurkalla ja dokaamista kaupungilla vaikka olikin ihan älyttömän kylmä. Ihan kuin se hartioiden korviin vetäminen olisi muka auttanut. Nyt kuvaan ovat astuneet pitkät kalsarit, pipo, hanskat ja kaulahuivi. Ei tulis mieleenkään enää roikotella.

Muistopostaus, vaikkakin vajaa

Muistan, kun opin lukemaan mummolassa.Katselin Elloksen kuvastoa ja yhtäkkiä kaikki vain selkeni, luin sujuvasti heti ja inhosin koulussa tavuviivoja. Ennen kuin opin lukemaan en tajunnut sanoista mitään. Serkkuni opetti minulle aakkoset. Muistan kun isäpuoleni opetti minut sitomaan kengännauhat, vielä tänäkin päivänä sidon nauhat samoin. Sen kun söin papan 50-vuotis kakusta kermavaahdot yöllä. Hain jakkaran ja tarkoitus oli ottaa vain vähän ettei kukaan huomaa. Sen kun menin yöllä vessaan ja tutkin hyllyjä. Äidillä oli kullanvärinen, kultakorkkinen ja sydämenmuotoinen hajuvesipullo josta suihkautin vahingossa silmiini, se muuten sattui. Samana yönä ennen suihkauttamista olin löytänyt sakset ja ajattelin leikata hiuksia vähän, niin ettei sitä huomaa. Sen kun painoin usein korvan lattiaan ja kuuntelin mitä alakerrassa tapahtuu...Sen kun söin kuivattuja herneitä Vaaksakadun hiekkalaatikolla kun ne olivat sinne hiekkalaatikkoon jostain ilmestyneet. Muistan myös lempitakkini: Farkkutakki jossa oli "timantteja", se takki mulla oli kun vein äidiltä lapun naapuriin viereiseen pihaan. Muistan kun jäin siinä naapurikerrostalon pihassa jalastani kiinni jäätyneeseen lumihankeen, isäpuoleni tuli irrottamaan kun aikani huusin. Muistan myös ajatukseni sillä hetkellä: En pääse tästä enää ikinä irti enkä näe äitiä enää koskaan, se alkoi itkettää.Sen kun söin Ötvön kanssa kissanraksuja pöydän alla. Näistä muistikuvista en ole varma mutta ihan kun mulla olisi hämäriä välähdyksiä sairaalasta, vaikka en ole ollut sairaalassa kun vasta nyt synnärillä. Äiti kertoi että mut leikattiin kun olin 4kk, siitäkään en kersana tiennyt vaikka muistikuva on ollut mulla niin kauan kun muistan. Muistan kun olin ensimmäisellä luokalla ja huoneeni patteri oli rikki ja siitä tihkui vettä. Menetin yöuneni koska kuvittelin koko maailman täyttyvän vedellä pikkuhiljaa. Luulin että vedentulo ei koskaan lopu. Sama tulva ja hukkumispelko liittyi myös tulvivaan wc-pönttöön. En tiennyt kuka on Hoo Moilanen, vaikka hänestä puhuttiin aika usein. Muistan kun irroitettiin kuumina päivinä tiepikeä ja muovailtiin siitä palloja.

Mössöä

Ihan uskomaton makeanhimo koko ajan. Veikkaan sen johtuvan pimeästä tai siitä että makean syöminen piristää muuten paskaa fiilistä. Eihän siinä muuta vikaa ole kuin kasvava sokerikoukku ja sitten tekee mieli karkkia tai muuta hyvää koko ajan. Ajauduinpa siihenkin että söin hunajaa suoraan purkista kun ei ollut muuta. Hymy oli takaraivossa asti kun lusikoin hunajaa naamani. Oon koittanut nyt korvata makean syömistä kaakaolla. Sellaisella kunnon kaakaolla missä ei ole sokeria mukana. Iso muki vahvaa kaakaota ja lusikallinen hunajaa. Taitaa olla Cocovin raakakaakaota. Mua ehkä vähän kismittää kaikki raaka ja superfood hypetys. Ihan vain siksi että kun lukee tuoteselostetta, lähes jokaisessa on sama hypetys ravinnerikkaimmasta marjasta, jauheesta, mössöstä mistälie. En ole lääkäri enkä poppatohtori mut eikö järkikin sano että ihmisen kroppa hyödyntää ravinnosta sen minkä tarvitsee, loput tulevat ulos? Joten näiden ravinnepommien ylenmääräinen mättäminen on aika turhaa jos vain murto osa imeytyy. Raakamaailman säilykkeitä vinkuintiasta. Olen tästä paasannut aiemminkin. Ainoa mikä mulle maistuu on Trailmix, jotenkin kierolla tavalla hyvää vaikkakin aika pahvin makuista mutta pidän siitä. Ei se fiilis vaan se maku ;) Olen saanut muilta kestovaippoja ja nyt kun juippi on vähän paksumpi niin ei muuta kuin kestot päälle. Mietin kokonaan kestoihin siirtymistä mutta sen taidan jättää väliin. Porskutan noilla mitä on. Olisihan se hienoa ostaa Ruskovillan kestovaippatarpeet villahousuineen ja kun ne ovat kaiken hyvän lisäksi luomua. No villapuvun ostin kokeiltavaksi. Mulla pätkii kyllä ihan uskomattoman paljon nyt, ajatukset leijailevat korvasta ulos. Sohvalta kuuluu lapasten maiskuttelua.Korvakäytävästä lähtee nahkat kuten joka talvi. Voi kyllä se on mahdollista. Äh ei tule mitään. Pää on täynnä mössöä.

Nyt meitsi kerää

Kävin antiikkiliikkeessä. Silmiin osui monta tutun näköistä astiaa ja lasiesinettä. Huomasin että mummolassa olen nähnyt ne kaikki. Paljon Riihimäen lasin valmistamia tavaroita ilmeisesti 70-luvulta. Tuhkakuppeja, maljakoita, koristepulloja,astioita, kynttilänalustoja jnejne. Olisi kiva omistaa joku tietty sarja, mut maksaa ihan liikaa. Enkä uskalla lähteä keräämään jos sitten saatavuus huononeekin niin jää vajaaksi. Yksittäisillä astioilla ei ole mulle mitään merkitystä. Mummolla taisi olla yksi iso astiasto muistaakseni Arabian Kosmos sarjaa. Astiat kivan mallisia,paksuja ja jykeviä mutta kuosi kauhea. Värissä ei ole mitään vikaa jos olisi yksivärinen. Joku voi sanoa että en ymmärrä vanhoista astioista mitään. Tottahan se on mutta mulle on ihan sama lapanko sapuskani 100euron lautaselta vai euron lätyskältä. Ulkonäkö määrää. Tuskin se kahvi paremman makuiseksi muuttuu antiikkisessa kupissa ja jos hajoaa niin sitte vituttaa ja uutta saa etsiä kissojen ja koirien kanssa. Vanhempi sukupolvi kuuluu kahviastiasto ja ruoka-astiasto-ryhmään, jolloin vieraille katettiin kirkkokupit ja juhlapyhinä katettiin astiaston mukaan. Voisin kyllä jonkun sarjan kerätä, tai säästää ja ostaa isomman satsin kerralla. Mut en tykkää pitää astioita tyhjän panttina kaapissa, silloin se on vain turhan kallista rojua. Ja en uskaltaisi käyttää juuri sen hajoamisen takia. Teen joku kerta muistopostauksen. Olen kerännyt yksittäisiä muistoja ja luuloja lapsuudesta. Ne tulevat mieleen yhtäkkiä ja häviävät myös yhtä nopeasti. Ihan kummia juttuja.

Sairasta sakkia ja taikanappeja, tuskin

Sumupää ilmottautuu. Mieliala ja jaksaminen ovat laskeneet kuin lehmän häntä,eikä nukkuminen auta. Tuntuu ettei mikään auta. Ei oikein jaksa edes kiinnostua mistään. En usko että väsymisestä on kyse kun en saa mitään aikaiseksikaan. Mut en halua saadakkaan, löllöily on kivaa. Ostin Solgarin D3-vitamiinia, vahvuudeltaan 250µg, toivottavasti tulee tullista läpi kun en tiedä saako noin vahvoja Suomessa myydäkään. Ainakin 125µg vahvuisia myydään muistaakseni D-pearsl merkkisiä. Joka päivä ei ole tarkoitus ottaa vaan joka toinen jos nyt edes saan purkkia. Ihmettelen miksi suosituksia on aina vuosikymmenten kuluessa puolitettu ja jälleen puolitettu. Aikoinaan suositus lapsille oli 100µg päivässä, eikä noita ole ainakaan pienennetty haittavaikutusten tai yliannostusten takia. Toki D varastoituu elimistöön joten ympärivuotiseen käyttöön en uskaltaisi ottaa kuin ehkä 50 tai 75 vahvuiset. Saa nähdä auttaako mihinkään. En usko että mihinkään vaivaan on taikanappeja jos syy on päänsisäinen. Oireet poistuvat mutta oireiden aiheuttaja ei.

Linssejä

Päädyin eilen optikolle, vaikka epäröin pitkään. Kuukausilinssejä en ottanut tällä kertaa, vaikka ne oranssit ovatkin kummitelleet mielessä ties kuinka kauan. Optikko sanoi myös että silmät olisi hyvä katsoa koska edellisestä kerrasta on vuosi. Tosin se ei ollut ihan välttämätöntä koska en käytä linssejä kuin kerran vuodessa satunnaisesti. Muistin että Novalens valmistaa myös kertakäyttöisiä linssejä joten mun käytöllä tulevat paljon edullisemmaksi kuin kuukausilinssit. Käytän kuukausilinssejä kokonaisuudessaan ehkä viikon ahkerasti jonka jälkeen silmät alkavat reagoida linsseihin kaihertamalla tai päänsäryllä. Ja linssien vanhetessa kaiherrus yms. vain lisääntyvät. Kertakäyttöisistä linsseistä oli valittavana: sininen, vihreä, aqua, violetti, aprikoosi ja ruskea. Meinasin ottaa aprikoosin tai ruskean mutta olivat aika vaaleat paketista katsottuna joten en viitsinyt ottaa riskiä etteivät peitäkään omaa väriä tarpeeksi. Päädyin vihreään, aquaan ja violettiin pariin. Harmi että noita ei voi sovitella etukäteen ja laittaa pakettiin takaisin enkä viitsi tuhlata paria turhaan. Noissa ei ole pupillin reikää ollenkaan mikä on hyvä juttu. Voisi joskus ruskeita tilatessa sanoa etten halua pupillin reikää ollenkaan tai sitten jos hämärtää näköä niin ottaisi sen 3mm vaihtoehdon. Se näyttää aika karsealta jos vaalea silmän väri tulee ruskeiden linssien alta. Ei se hämärässä tai sisätiloissa yleensä haittaa mutta ulkovalossa tulos on turhan luonnoton.

yleistä lätinää

Huutonet on saatanasta, ainakin jos katsoo kotiutuvaa tavaramäärää... No en mä itselleni kun oikeastaam ei ole löytänyt mitään WAU efektillä varustettua. Erästä lipparin military-hametta olen katsellut siitä asti kun se tuli myyntiin. Mutta ei auta, en usko että meitsin ahteri mahtuisi siihen nätisti koska on sen verran kapoinen ja liian suora malli. Päärynän kirous jälleen. Veikolle olen huudellut vaikka mitä pöllö-aiheista. Paljon oranssia ja ruskeaa. Ja pilvikuvioisen fleece vanuhaalarin. Menee varmaan ensi keväänä jos ei tule ihan järjetöntä pituuskasvua. Oli siellä sateenkaarikuosinenkin fleecehaalari mutta avo sanoi EI. Musta se olisi ollut siisti, ja toisaalta aika järkky. Siksi mä ehkä pidinkin siitä. Katsottiin Game of Thronesin kaikki jaksot mitä tähän mennessä on tullut ja meni ihan tajuttoman jännäksi. Harmi että joutuu odottamaan kuola poskella ensi vuoteen kun tarina jatkuu. Voisihan kirjat lukea mutta en viitsi. Kääpiö on just kovis! Ainakaan nyt en nukahtanut kertaakaan kuten kävi OZia katsoessa.

Kuria kansalle

Olen jo jonkun aikaa ihmetellyt koulumaailmaa, avo oli työharjoittelussa koulussa ja sain kuulla kaikenlaista. Opettajilta on viety auktoriteetti ja ainoa rankaisumuoto on soittaa kotiin tai pitää jälki-istunnossa. Ihan täyttä paskaa. Koululaiset tietävät suurimmilta osin että opettaja ei voi tehdä mitään jos porukka päättää ruveta rälläämään ja haistattelemaan. Tosi kivaa hyssyttelyä. Nurkassakaan ei saa seisottaa kun se on nöyryyttämistä. No jos kiusaa muita ja on muutenkin ihan täysi dorka käyttäytymiseltään toisia kohtaan niin kunnon julkinen nöyryytys ei tekisi pahaa. Tuskin tulisi heti mieleen uusia kiusantekoa jos kiinnijäämisestä seuraisi julkinen nöyryytys tai jokin muu pätevä rangaistus. Kotiin soittamisestakaan ei aina ole hyötyä koska joidenkin vanhemmille on samantekevää mitä koulussa tapahtuu. Lapsi tavallaan jätetään koulun kasvatettavaksi. Ei ole opetettu sääntöjä eikä käytöstapoja koska koulu opettaa.. Jälki-istunnossa voi istua vaikka hamaan tulevaisuuteen joka päivä ja jos sitä tekee usein niin ei siitä enää edes välitä. Vähän sama kuin viikkorahat kiellettäisiin uudelleen ja uudelleen ja sitten huomaakin ettei saa kahteen kuukauteen rahaa niin se on oikeastaan jo ihan sama. Ehkä asiat eivät ole ihan näin yksiselkoisia ja suurin osa ihmisistä osaa kuitenkin käyttäytyä. Kun olin koulussa,sai seisottaa nurkassa tai antaa ns.ikäviä hommia rangaistuksena (juoksemista koulun ympäri, liukumäen laskemista tietty määrä, siivoamista jne) ja jälki-istunnossa oli pakko tehdä vaikka tekemättömät läksyt. Ei siellä saanut torkkua pulpetin päällä. Samoin jotkut opettajat sovelsivat sitä että jos yksi ei usko kieltoja niin annettiin rangaistus koko luokalle lisätehtävien tai välitunnin pois jättämisen muodossa. Kyllä kaverit kiittivät :D Olen saanut tukkapöllyä, kotiarestia, remmiä, istunut jälki-istunnossa monena päivänä, juossut pururataa, laskenut liukumäkeä jnejne. Mutta eipä tullut mieleen kauheasti pullikoida vanhemmille tai koulussa. Rahaa sain kotitöitä vastaan tai jos oikeasti tarvitsin jotain, ei tullut roikuttua vanhempien lompakolla jatkuvasti, eikä turhia raivareita siitä kun en saakaan rahaa tyhmiin asioihin. Mut eipä mitään koskaan puuttunutkaan. Lapset ovat tyytyväisiä yllättävän vähään ja esim.alkeelliset lelut kehittävät mielikuvitusta, eivät lelut jotka napista leikkivät itse itsellään. Lelujen elinkaari on kuitenkin aika lyhyt, kiinnostus menee kuukaudessa. En ole mikään kotinatsi vaikka sallinkin rankemmat rangaistukset sekä koulussa että kotona, niitä pitää käyttää erittäin harkiten ja vakavasti, ei joka kerta eikä pienistä asioista. Remmistä antamista en hyväksy, koska se on ainoa asia mikä mua itseäni on jäänyt kaivelemaan vaikka se tapahtuikin vain pari kertaa. Silti.

Turhautumista kengistä part II

Pakko nurista taas turhautumista kengistä... Miksi korkokenkien on pakko olla niin helvetin rumia, ainakin jos katsoo huudon tarjontaa. Tykkään että kengässä on korkoa kunnolla eikä mitään seitsämän sentin jämää. Kyse on lähinnä siitä, miltä jämäkorko näyttää. Vähintään kymmenen senttiä näyttää hyvältä ja plattarin kanssa saa olla korkoa vaikka neljätoista. Mun jalat menee ihan ihmeellisesti jos on matala korko, tulee sellainen haparoiva kävely. Ehkä kävelen normaalisti tai ehkä korkokenkämäisesti, siitä tulee typerän näköistä vaappumista. Ei vaan osaa! Jos erotus plattarin ja koron välillä on seitsämän senttiä niin se on aika paras mitta, kuten esim. Pennangalanin plattareissa. Päkiän platformi tavallaan huijaa korkoa pidemmäksi, eikä tarvitse kärvistellä jalka ääriasennossa. Harmi etten ole vienyt pennojani suutarille, kumpiinkin pitäisi laittaa kumipohja ja vilkaista vähän korkoa. Olen onnistunut paskomaan molemmat, nitinä kuuluu vaan. Olis hyvä olla ihan perussaappaat piikkikorolla kaapissa, pennat eivät ehkä ihan joka rytkyn kanssa käy.

Kohu-uutinen: Joulu tulee tänä(kin) vuonna!!!

...No shit Sherlock!  Kävin lukaisemassa sähköpostia ja maikkarin sivu rävähti eteeni kun kirjauduin ulos. Ensireaktio oli että wtf O_o ja sitte kunnon naurut päälle. Antti-myrsky.. ei helkkarissa hahaha! Mä en kestä:D Ymmärrän että Jenkeissä annetaan myrskyille nimiä kun on kumminkin pikkasen eri luokkaa nuo puhurit siellä kuin täällä Suomessa. Vähän voimakkaampi tuulahdus niin heti on skandaaliotsikot kehissä ja jymyjutut varmasti joka lehdessä. Yksi syy siihen miksi en oikeastaan lue kuin sanomalehtiä tai sitten kunnon akkojen hömppälehtiä. Nuo skandaaliotsikot on revitty väkisin perseestä vaikka itse juttu olisikin loppuenlopuksi ihan mitätön tai asiayhteydestä irroitettu lause. Muistankohan ihan väärin vai olivatko lehtien otsikot vähemmän jymyjuttuhakuisia kun olin penska vai onko lehtien otsikointitaso laskenut katuojaan. Kuka tietää..Ja joulukuun 1.pvä. Kummaa mihin aika katoaa. Joulu oli lapsena siisti juttu, en mä nykyisin jaksa enää välittää paljoakaan. Turhaa stressiä ja teennäistä "hyvää joulua"-sontaa, kaikille pitäisi olla mukava vaikka ei edes tuntisi. Kaupan kassakin kuulee varmaan miljoona kertaa samat fraasit. Peruskohteliaisuus on jees, ei niitä kanssaihmisiä tarvi imeskellä jouluntoivotuksilla eikä olemalla normaalia kohteliaampi. Vanhat ihmiset (osittain) nostavat edelleen hattua ja sanovat päivää toisilleen kun kohtaavat, mutta se on eri asia. Sukupolvissa on eroja. Vaikka en joulun ystävä olekaan, haluaisin silti kotiini joulukuusen ja ruuat. Se riittäisi. On kumminkin eri asia käydä sukuloimassa ja syödä ne sapuskat muualla. Silloin kun pappa eli vielä vietimme sukujoulua mummolassa. Niistä jouluista on hyvät muistot ja muistohin jääkööt. Myöhemmin jouluihin on kuulunut vain kotona oloa, sapuskat, kuusenkoristelu ja sauna. Me kersat töllisteltiin telkkaria monta päivää kokispullon ja kinkkulautasen kanssa. Olihan se mukavaa. Joulu on lasten ja uskovaisten juhla. Veikko ei saa lahjoja koska on niin pieni ettei vielä ymmärrä lelujen tai vaatteiden päälle. Tai edes joulun. Mulla on ollut tapana ostaa 1 lahja/perheenjäsen. Jotain hyödyllistä tai lahjakortti. Me ei avon kanssa keskenämme ostella, koska niitä lahjoja voi ostaa ihan spontaanisti muina aikoina jos tulee mieleen jotain. Vaikka varsinaisia jouluperinteitä ei olekaan, niin kaikken mukavin asia on kaupungin hiljentyminen ja telkkarin töllistely. Nykyisin pakkaa sekoittaa vielä se että ei ole lomia. Koulussa ollessa oli joululoma joka toi hohtoa joulun odotukseen. Mut kuten sanoin: lasten juhla. Lapsena oli monia asioita jotka tiivistivät jännitystä ennen aattoa. Koristelut, ruoka ja sauna. Niin ja suklaakalenteri! Muistin erään tapauksen kun sain joululahjaksi sukset.. Kiukku ja huuto:miks nää ei liiku! En tajunnut että jotain pitäisi tehdäkin että pääsee eteenpäin, kun telkkarissa ne ukot vaan liitivät niillä suksillä.